Saapuminen uuteen asemapaikkaani elokuun alussa ei ollut ihan mikä tahansa matka. Laskeutuessamme Jakartan Soekarno-Hattan päälentokentälle taivasta peitti (kuten yleensä) sankka savusumu, mutta maisemia ei olisi juuri sen paremmin näkynyt koko naamaa peittävien kasvomaskin ja huurtuneen visiirin takaa.
Vasta kun olin noussut koneesta ulos ja terminaaliin johtavalle matkustajasillalle, tunsin todellakin olevani perillä trooppisen kuumassa Indonesiassa. Valkoisten suojahaalareiden ja -huppujen alle verhoutuneet lentokenttävirkailijat toivottivat lämpimästi tervetulleeksi uuteen kotimaahan. Elämäni ensimmäiset askeleet Aasiassa otettu!
Uusi työ uuden normaalin keskellä
Tätä kirjoittaessani Jakartassa on juuri otettu viime kevään tapaan uudelleen käyttöön nk. laajamittaiset sosiaaliset rajoitukset, jotka kulkevat kaikkien tuntemalla lyhenteellä “PSBB”. Koronatilanne ei osoita laantumisen merkkejä ja keväällä alkanut ensimmäinen aalto jatkaa kasvuaan asettaen paineita jo ennestään hauraalle terveydenhuoltosektorille. Paikallisviranomaiset ovat määränneet jakartalaiset takaisin etätöihin, -kouluun ja -uskonnonharjoitukseen vain joitakin kuukausia sen jälkeen, kun yhteiskuntaa alettiin vähitellen avata kohti uutta normaalia.
Lähtökohdat uuden työn ja uuden elämän rakentamiselle eivät ole siis kaikkein optimaalisimmat, mutta epävarmuuden keskellä löytyy jatkuvasti pieniä hopeareunuksia. Maassa, jossa sosiaalisen median ja digitaalisten viestintäkanavien käyttöaste on yksi maailman korkeimpia, edellytykset etädiplomatiaan ja etäverkostoitumiseen ovat hyvinkin otolliset. Olen jo näiden ensimmäisten viikkojen aikana huomannut, kuinka asioita on vaivatonta hoitaa WhatsApp-viestein ilman sen kankeampia muodollisuuksia. Puhelin piippaa huomattavasti useammin kuin Outlook.
Ihmisten välitön ystävällisyys ja avuliaisuus jaksaa hämmästyttää joka päivä ja on tehnyt uuden arjen rakentamisesta poikkeusoloissa huomattavasti helpompaa.
Paljon koettavaa ja nähtävää
Maailman neljänneksi väkirikkaimmassa maassa, joka on hieman yli 5 000 kilometriä pitkä, riittää opittavaa, koettavaa ja nähtävää seuraaviksi vuosiksi eteenpäin. Kunhan vain sopiva tilaisuus tulee, aion jättää suurkaupungin melut ja pölyt taakseni ja lähteä viikonlopuiksi tutustumaan maan upeimpiin maisemiin ja erilaisiin (ruoka)kulttuureihin. Indonesian matkailusektori on monen muun maan tapaan kriisissä ja ulkomaisten turistien puuttuessa kotimaanmatkailulla pyritään pelastamaan, mitä pelastettavissa on.
Sitä ennen kuitenkin ihmetellään Jakartan pilvenpiirtäjämaisemia ja tehdään reissusuunnitelmat valmiiksi pöytälaatikkoon odottamaan sopivaa lähtöpäivää.
Kuulumisiini Indonesiassa voit tutustua blogissani toisellapuolen.com