Malesian matkailuelinkeino on puolessa vuodessa taantunut kuilun partaalle. Maailmanlaajuinen pandemia koettelee turismista riippuvaisia kansantalouksia Euroopasta Aasiaan. Malesiassakaan ei ole parannusta tilanteeseen aivan lähiviikkojen aikana odotettavissa, ainakaan ulkomaalaisten matkailijoiden maahan pääsemisen osalta.
Romahdus ei ole kuitenkaan iskenyt tasaisesti koko maahan. Kuala Lumpurin keskustassa viiden tähden hotellissa työskentelevän tutun mukaan heidän asiakkaansa ovat kadonneet lähes kokonaan, ja työntekijöistäkin on lomautettu suuri osa. Saman ketjun hotelleissa maan itärannikolla on niin täyttä, että huonetta on vaikea saada viikonlopuksi ennen rantasesongin päättymistä lokakuussa.
Mistä siis on kyse?
Vastaus on Malesian vaurastuneessa keskiluokassa. Vaikka maa ei saavuttanutkaan aikataulutavoitteidensa mukaisesti OECD:n korkean tulotason statusta tänä vuonna, useammat malesialaiset kotitaloudet kuin koskaan aiemmin, käyttävät merkittävän määrän rahaa vapaa-aikaan ja luksukseen – sekä matkailuun.
Maan turismista ja kulttuurista vastaava ministeri esitti huolensa matkailuelinkeinon selviytymisestä jo keväällä ja vetosi malesialaisiin kotimaassa lomailun suosimiseksi. Sinänsä ymmärrettävää pyyntöä voi tosin pitää hieman tarpeettomana, sillä vaihtoehtoja ulkomaanmatkailulle ei tällä hetkellä juuri ole.
Kansainvälisten lentojen määrä on romahtanut. Ja vaikka Malesiasta ulkomaanmatkalle lähteminen onnistuisikin, maahan palatessa odottaisi kaikille saapujille pakollinen kahden viikon karanteeni valtion osoittamassa hotellissa, mikä vaikeuttaa lomasuunnitelmien tekemistä merkittävästi.
Kotimaisen turismin merkitys on ollut Malesiassa vahvassa kasvussa jo ennen pandemiaa myös muiden kuin vauraimpien keskuudessa, vaikka monet tunnetuimmat rantakohteet ovatkin tyypillisesti olleet erityisesti ulkomaalaisten matkailijoiden kansoittamia. Esimerkiksi viime vuoden aikana Airbnb:n kautta ostettujen majoituspalvelujen arvo Malesiassa kasvoi lähes 80 %, ja suurin osa asiakkaista oli ensimmäistä kertaa kotimaisia.
Uutta on kiinnostus erämaaympäristöön ja luontokohteisiin
Vaellus, telttailu ja retkeily ovat kasvattaneet suosiotaan, kun etätöiden ja karanteenijaksojen turruttamat ihmiset kaipaavat luontoon liiankin tutuksi käyvistä kotioloistaan. Malesiasta löytyy upeita maisemia helppojen ja perheystävällisten yhteyksien päästä kaupungeista, mutta kun monet urbaanimmat urheiluharrastukset ovat käyneet tartuntatautiriskin vuoksi mahdottomiksi, myös vaativille patikkareiteille riittää kysyntää.
Retkeilijöille, jotka kaipaavat luontokokemukseensa perinteistä telttailua vähemmän hikoilua ja enemmän mukavuuksia, on vaihtoehdoksi ilmestynyt myös kymmeniä valmiita glamping-kohteita. Sanaparista ’glamorous camping’ lyhennetty termi vangitsee varsin hyvin luksustelttailun idean, ja palveluntarjoajat tarjoavatkin kaikkea gourmet-illallisista ulkoilmaelokuvanäytöksiin kuutamon alla.
Ulkoilun suosio on johtanut jopa hiukan nurinkurisesti puistojen sulkemiseen. Vaikka sisäänpääsyn kieltämistä monien neliökilometrien kokoiseen kansallispuistoon voi pitää erikoisena ratkaisuna maassa, jossa ostoskeskukset, kahvilat ja ravintolat saavat toimia, kertoo tämä jotakin kasvaneesta innostuksesta ulkoilmaelämää kohtaan.
Samat ilmiöt ovat suurelta osin tuttuja myös Suomesta, jossa kauniit ulkoilusäät auttoivat kansaa jaksamaan poikkeuksellisen kevään läpi. Kuten suomalainen ystäväni totesi, jos Helsingissä halusi toukokuussa pitää turvaväleistä huolta, koiraa ja lasta oli parempi lähteä ulkoiluttamaan tyhjälle Esplanadille kuin reippailijoita pursuaville Keskuspuiston ulkoilureiteille.
Lomailukäytäntöjen muuttumista ihmetellessä on hyvä pitää mielessä, että suurelle osalle maailman ihmisistä ulkomaanmatkat eivät ole olleet mahdollisia sen paremmin ennen koronavirusta kuin tälläkään hetkellä.
Kotimaisten matkailukohteiden ja luontoharrastusten suosion kasvu ovat silti hyviä esimerkkejä siitä, miten pandemialla voi olla yllättävän samanlaisia vaikutuksia ihmisten arkeen ympäri maailman – ja miten universaalia on neljän seinän sisään määrätyn ihmisen kaipuu metsään tai meren rannalle.