Vietnam ja sen vaihtuvat maisemat sekä herkullinen ruoka ovat lumonneet minut samaan aikaan, kun Hanoi ja sen saasteet tuntuvat joskus tukahduttavilta. Osa ihmisistä rakastuu Hanoihin suoralta kädeltä, mutta itse odotan vielä tunnetta. Joskus, kun juon hyvää kookoskahvia, jota en luultavasti löydä mistään muualta maailmasta, mietin rakastankohan tätä paikkaa. Mistä sitä tietää, että rakastaa? Onko se edes tärkeää? Onhan myös rakkaudettomia liittoja, jotka toimivat silti ihan hyvin. Voin käydä välillä Ho Chi Minh Cityssä, ja sen jälkeen olen taas parempi Hanoille, joka on kuitenkin koti ja arki, johon on hyvä palata viikonloppureissuilta.

Lockdownin tyhjyydestä ruuhkaisiin katuihin

Hanoi on muuttunut paljon muutamassa kuukaudessa. Saavuin Vietnamiin syyskuussa 2021, kun pääkaupungissa vallitsi lockdown, eikä edes ruokaa saanut tilattua kotiinkuljetuksella. Ensikertalaisena maassa ja ylipäätään Kaakkois-Aasiassa, oli saapuminen erilainen kuin olin kuvitellut. Kaupunki oli hiljainen ja korona-ajan smurffiasuiset ihmiset näkyivät auton ikkunoista, kun työmatkat tehtiin yhä edustuston autoilla, sillä taksit eivät olleet toiminnassa. Lockdownin loputtua ja elämän vapauduttua on kaupunkiin saanut tutustua kävellen, pyöräillen ja skobaillen. Maassa pandemiaa koskevat rajoitukset muuttuvat kuitenkin yhä ja aina yllättäen, mutta ihmiset ovat nopeita mukautumaan uusiin tilanteisiin.

Hanoihin en ole vielä onnistunut luomaan syvää rakkautta, vaikka lähetystön 24. kerros avaa näkymän koko kaupunkiin. Pienet vanhat kujat, joilla myydään katuruokaa, uudet korkeat kerrostalot, joissa ihmiset asuvat omissa lokeroissaan. He tuntuvat lähtevän massana liikkeelle aamuisin kuin muurahaiset. Iltapäiväruuhkissa näkee neljän hengen perheitä skootterin päällä ja itse taksin kyydissä madellessa miettii, miten perheriidat tai matkanukkuminen onnistuu jaetulla skootterilla.

Kaupungistuva Vietnam, jonka maaseudulta saamme kasvihuoneosaamista Suomeen

Vietnamissa asuu yli 98 miljoonaa ihmistä, joista 65% asuu maaseudulla. Vietnamin kaupungistuminen on kuitenkin etenemässä muiden Aasian maiden tavoin kovaa tahtia. Vielä 1980-luvulla Vietnamin väestöstä 80% asui maaseudulla, mutta vuodelle 2030 on ennustettu, että maaseudulla asuisi enää alle 40% väestöstä. Vietnam kehittyy siis vauhdikkaasti. Se nousi alemman keskitulotason maaksi vuonna 2010 ja tavoittelee ylemmän keskitulotason maan statusta vuoteen 2025 mennessä.

Suomeen kohdistuva työperäinen muuttoliikenne koostuu pitkälti juuri maaseudulta kotoisin olevista ihmisistä, jotka muuttavat Suomeen kasvihuonetyöntekijöiksi. Lisäksi Suomessa asuu noin 2 500 vietnamilaista opiskelijaa. He muodostavat suurimman Suomessa asuvien ulkomaalaisten opiskelijoiden ryhmän. Suomen vietnamilaisten diaspora on tärkeä voimavara ja mahdollisuus, kuten edellinen suurlähettiläs Kari Kahiluoto kuvailee blogitekstissään.

Vietnamista lähtee Suomeen muutakin osaamista kuin kasvihuonetyöntekijöitä. Oleskelulupahakemuksia tulee erityisasiantuntijoilta, kuten kokeilta, opettajilta ja start-up yritysten työntekijöiltä. Lisäksi viisumihakemuksia tulee vietnamilaisilta, jotka työskentelevät suomalaisten yritysten vietnamilaisissa toimipisteissä. Suomen teknologia- sekä innovaatio-osaaminen näkyvät Vietnamissa ja Suomella vaikuttaa olevan maassa hyvä maine.

Suomen painopisteet Vietnamin kanssa tehtävässä yhteistyössä ovat olleet ympäristön ja ilmastonmuutoksen lisäksi tietoyhteiskunta ja tietotalous. Valmetin hiljattain tekemät kaupat osoittavat, että Suomi tuo maahan vihreän energian ja ympäristöystävällisemmän jätehuollon osaamisen lisäksi myös uutta innovaatioteknologiaa ja luo työpaikkoja paikalliselle osaamiselle. Osaamisen vaihto maiden välillä vaikuttaa olevan toimivaa ja toivottavasti Suomi pystyy pitämään kiinni hyvästä maineestaan ja pitämään huolen, että Suomeen tulevaa kasvihuonetyöntekijäosaamista kohdellaan yhtä hyvin, kuin Suomesta Vietnamiin saapuvia teknologia-alan osaajia.

Vietnamilaisia on kuvailtu Suomen maahanmuuton onnistumistarinaksi ja onnistumisen syyn on arveltu johtuvan niin vietnamilaisten pakolaisten kotoutuksesta 40-vuotta sitten, kuin vietnamilaisten ahkerasta luonteesta. Esimerkiksi Helsingin vietnamilaisten työllisyysaste on 83%, mikä tukee mielikuvaa vietnamilaisten ahkeruudesta.  Vietnamilaisilla on ihailtavaa rohkeutta, ystävällisyyttä ja tarmoa. Maaseudun elämä ei ole helppoa ja pandemiatilanne on vaikuttanut etenkin jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien elämään. Vietnamilaisen osaamisen saamiseen jatkossakin Suomen tulee varmistaa, että saapuvat ihmiset saavat tasavertaiset mahdollisuudet paremman elämän luomiseen. Ja kun vietnamilainen osaaminen lähtee Suomeen, minä jään Vietnamiin oppimaan ihmisiltä ja elämästä, ja ehkä jopa rakastun Hanoihin, kuka tietää.