Tervehdys paahteisesta Manilasta! Ensivaikutelmani pilvenpiirtäjiä pullollaan olevasta suurkaupungista ovat olleet positiiviset ja kuherruskuukausi jatkuu, vaikka Manilassa on jo ehtinyt vierähtää kohta kaksi kuukautta. Tämä on ensimmäinen kosketukseni Aasiaan, joten ihmeteltävää riittää. Ihmiset ovat hyvin kohteliaita ja ulkomaalaista kulkijaa tervehditään lähes joka kadunkulmassa. Good afternoon ma’am!

Näyttää siltä, että saapumiseni Manilaan osui oikeaan aikaan. Matkailu Filippiineille avautui maaliskuussa ja maa on vähitellen heräämässä kahden vuoden unesta. Maskit kuuluvat edelleen katukuvaan, mutta visiireistä on jo onneksi luovuttu. Ihmiset janoavat sosiaalista elämää karanteenien ja ulkonaliikkumiskieltojen jälkeen, joten ihmisiin tutustuminen on ollut uuden normaalin kynnyksellä vaivatonta.

Elämän rakentaminen uuteen maahan

Saavuin Manilaan työvoimakonsuliksi maaliskuun alussa. Kyseessä on TEM:n rahoittama kaksivuotinen pesti, jonka tarkoituksena on vauhdittaa työlupaprosessia ja osaavan työvoiman saamista suomalaisille työmarkkinoille. Työperäinen maahanmuutto on ollut kuuma aihe mediassa jo jonkin aikaa, joten on mielenkiintoista päästä paneutumaan näihin kuvioihin syvemmin.

Työn ohella uudessa maassa on alkanut myös uusi arki. Jokaisella meistä ulkomaanasujista on varmasti omat strategiansa uuteen maahan sopeutumisessa. Minulle yksi selviytymisen kulmakivistä on paikallisen tanssiyhteisön löytäminen. Olin tarkistanut tanssimahdollisuudet jo ennen työhaastatteluun valmistautumista, joten löysin itseni salsan pyörteistä heti jet lagin hellitettyä. Tanssiporukan kanssa olen onnekseni päässyt tutustumaan paikalliseen kulttuurin myös musiikin ja ruoan merkeissä.

Balladeja a la pinoy ja boodle fight banaaninlehdiltä tarjoiltuna

Filippiinit on siirtomaamenneisyytensä vuoksi mielenkiintoinen maa, jossa aasialaiseen kulttuuriin on sekoittunut espanjalaisia sekä amerikkalaista tapoja. Filippiiniläisiä kuvaillaankin usein Aasian latinoiksi. Filippiiniläiset, tai tuttavallisemmin pinoyt, ovat tunnettuja laulutaidoistaan ja esimerkiksi kaupan kassalla tai pankkikonttorin tiskillä ei ole tavatonta kuulla ihmisten hyräilevän. Karaoke on tärkeä osa vapaa-aikaa ja yhteisöllisyyttä, ja mikrofoniin tartutaan innokkaasti.

Filippiiniläisten yhteisöllisyys näkyy ruokakulttuurissa. Viime viikonloppuna pääsin ilokseni mukaan rantajuhliin, joiden kohokohtana oli illallinen boodle fight-tyyliin tarjoiltuna. Ruoka oli katettu banaaninlehdille ja pöytä notkui riisistä, lihasta, kalasta, merenelävistä, vihanneksista ja hedelmistä. Tyypillisesti boodle fight-ateria syödään käsin, eikä syömisen määrässä tarvitse ujostella.

Alla polttavan auringon

Lämpötila on ollut joka päivä hellelukemissa ja UV-säteilyn kerrotaan olevan voimakasta. Paikalliset ovat erikoistuneet ihonsa suojaamiseen, eikä esimerkiksi uiminen pitkähihaisessa uimapuvussa ole mitenkään tavatonta. Huomasin ensimmäisellä rantalomallani olevani täysin amatööri mitä tulee varustautumiseen. Kaikki rannat eivät suinkaan ole täynnä sametinpehmeää hiekkaa, vaan rantaan huuhtoutuneet korallit ja erilaiset kivet tuntuvat ikäviltä jalkapohjissa. Nyt sentään jo omistan uimatossut ja snorkkelin. Aurinkorasvan suojakertoimen kanssa nostin panokset suosiolla 50 yläpuolelle.

Toivon seuraavan kahden vuoden aikana pääseväni tutustumaan Filippiinien saarten lisäksi myös muihin tämän pallonpuoliskon helmiin. Uusille uimatossuille tulee varmasti käyttöä.