Kansainvälinen uutisointi Myanmarista on keskittynyt rohingapakolaisiin. Myanmariin kuuluu kuitenkin muutakin: sekä myönteistä että kielteistä kehitystä on tapahtunut viimeisen vuoden aikana.
Kirjoitin alkuvuodesta matkastani Rakhineen katsomaan järjestelyjä, joita oli tehty heidän paluumuuttoaan varten. Pakolaisten paluu Bangladeshin puolelta Myanmariin ei ole edelleenkään lähiaikoina näköpiirissä. Päinvastoin, näköalat paluulle ovat edelleen heikentyneet kun Arakan Army on noussut aseisiin samalla seudulla, jolta rohingat lähtivät pakoon.
Arakan Army koostuu Rakhinen buddhalaisesta valtaväestöstä ja on siis täysin erillinen rohingojen ARSA:sta, jonka iskuista vuoden 2017 Myanmarin armeijan vastatoimet, ihmisoikeusloukkaukset, tappaminen ja pakolaisuus lähtivät vyörymään.
Tulitaukosopimus on rauhoittanut maata
Maan muilla alueilla jopa vuosikymmeniä kestäneet taistelut ovat huomattavasti hiljentyneet sen jälkeen, kun armeija julisti yksipuolisen tulitaukosopimuksen neljäksi kuukaudeksi. Sopimus kattaa kaikki alueet Rakhinea lukuun ottamatta.
Armeijan tarkoitusperistä on spekuloitu, ja arvailujen mukaan takana voi olla monenlaisia strategisia ja taloudellisia intressejä. Kuitenkin hengähdystauko taisteluista antaa paremman mahdollisuuden epävirallisiin keskusteluihin myös maan yli 20 etniselle aseelliselle ryhmälle.
Toivomme, että tulitaukoa jatkettaisiin myös huhtikuun jälkeen ja se laajennettaisiin koskemaan koko maata. Muutoin nykyisen hallituksen prioriteetti rauhanprosessi junnaa paikoillaan.
Itse asiassa juuri tehdyn selvityksen mukaan 73 prosenttia väestöstä ei tiedä meneillään olevasta rauhanprosessista.
Taloudessa Myanmarilla on mennyt viime vuosina paremmin; vuotuinen talouskasvu on keikkunut pääasiassa 6 prosentin paremmalla puolella. Tämä siis huolimatta laajoilla raja-alueilla käynnissä olevista sisällissodista.
Hallitus yrittää panna vauhtia liiketoimintaympäristöä parantaviin toimiin tavoitteena olla houkuttelevampi kohde myös länsimaisille yrityksille. Myös valtiontaloutta on kehitetty, ja maalle on tehty varsin mittava ja kunnianhimoinen kestävän kehityksen suunnitelma.
Valitettavasti myös laiton talous kukoistaa: Oopiumia viljellään edelleen laajasti viljelyalan vähenemisestä huolimatta, ja maa on ilmeisesti maailman suurin metamfetamiinin tuottaja.
Laiton puukauppa on jatkunut vuosia, ja laiton jalokivien ja mineraalien kauppa rehottaa. Tässä on lusikoita sopassa vähän jokaisella konfliktien osapuolella – ja läpikulkumaina ja ostajina myös lukuisilla muilla valtioilla ja niiden kansalaisilla.
Tilanne on kaikkea muuta kuin yksinkertainen
Myanmarin tilanne on harvinaisen monimutkainen; monen kollegani mielestä vuosien mittaan ymmärtää yhä paremmin miten vähän tästä kokonaisuudesta ymmärtää.
Käytännössä kaksi hallitusta (siviilihallitus ja armeija), 135 etnistä ryhmää, 20 etnistä armeijaa, jotka vastaavat pääosin hallinnosta omilla alueillaan omien järjestelmiensä mukaan… Sekaan kytkeytyvät vielä valtionyritykset, armeijan yritykset ja isot yrityskonglomeraatit, joiden juuret ovat sotilasvallan aikaan armeijalta saaduissa tilauksissa.
Lisäksi isolla itäisellä naapurilla Kiinalla on suuri intressi Myanmarin luonnonvaroihin, eritoten vesivoiman rakentamiseen ja Bengalinlahden maakaasuun. Kiina haluaa osana silkkitiehankettaan paremmat yhteydet Kiinan Yunnanista Bengalinlahdelle ja syväsataman Kyaukpyuhun RakhineenYangonissa tai pääkaupunki Nay Pyi Taw:ssa voisi elää täysin sodista, pakolaisvirroista ja huumeviennistä tietämättä, jollei seuraisi tiedotusvälineitä. Yangon on 7-miljoonainen, mutta rauhallinen kaupunki.
Talouskasvu näkyy monina rakennystyömaina ja ruuhkien lisääntymisenä. Muutoin elämä kulkee pitkälti aiempia latujaan, kaduilla on turvallista liikkua, ja paikalliset asukkaat suhtautuvat myös edelleen melko harvoihin ulkomaalaisiin ystävällisesti ja vähän suojelevastikin.