Vaitonainen huokaus. Sellaisen saattoi aistia oikeussalin katsomossa, kun Kambodžan entisille punakhmerjohtajille luettiin elinkautiset vankeusrangaistukset rikoksista ihmisyyttä vastaan. Tuomio päätti lähes neljäkymmentä vuotta jatkuneen punakhmerien elossa olevien johtajien rankaisemattomuuden kauden.
Punakhmerit olivat Pol Potin johtama äärimaolainen liike, jonka visiona oli perustaa luokaton maatalousyhteiskunta Kambodžaan. Väestö pakkosiirrettiin maaseudulle, yksityisomistus ja rahanvaihto kiellettiin, vihollisiksi koetut maanmiehet surmattiin.
Liikkeen katsotaan olevan vastuussa lähes kahden miljoonan kambodžalaisen kuolemasta.
Se selittää, miksi kaksi kolmasosaa minua Phnom Penhin kaduilla vastaan tulevista ovat alle 30-vuotiaita.
Tuomionlukua on tullut seuraamaan vanhempi sukupolvi. He muistavat. Lähes jokaisessa kambodžalaisessa suvussa on kytkös punakhmerien suorittamiin puhdistuksiin menehtyneinä tai vankileireiltä selvinneinä perheenjäseninä. Jokainen tuntee myös tekoihin syyllistyneitä.
Vasta kolme tuomittua
YK:n ja Kambodžan hallituksen vuonna 2006 perustama erityistuomioistuin käsittelee punakhmerien johtajien Kambodžassa vuosina 1975–1979 tekemiä kansainvälisoikeudellisia rikoksia.
Ensimmäinen tuomittu oli vankilajohtaja ”Duch”. Nyt syytettyjen penkillä nähtiin korkeinta johtoa – punakhmerien sisäisessä hierarkiassa veli numero kahdeksi kutsuttu Nuon Chea ja veli numero neljäksi kutsuttu Khieu Samphan.
Tuomioistuin katsoi, että syytetyt ovat henkilökohtaisessa vastuussa vuosien 1975–1979 pakkosiirtoihin liittyvistä murhista, katoamisista, joukkotuhonnasta, poliittisesta vainosta ja ihmisarvon loukkauksista. Samphan ja Chea ovat syytettyinä myös vietnamilaisten ja cham-muslimien kansanmurhaa käsittelevässä tapauksessa.
Pol Pot, veli numero yksi, kuoli vuonna 1998 ilman minkään tuomioistuimen tuomiota.
Historia kirjoitetaan uusiksi
Tuomioilla on suuri merkitys kansallisen trauman käsittelemisessä. Vielä viime vuosiin asti kambodžalaisten koulujen historian oppitunneilla ei puhuttu punakhmerien aikakaudesta lainkaan.
Matkalla takaisin hotellille paikallinen autonkuljettaja kertoo vainoissa kuolleesta serkustaan.
”Tuomion ansiosta nukun yöni paremmin”, kuljettaja sanoo.
Paluumatkalla poikkeamme vankileireinä toimineilla kuolemankentillä. Autossa on hiljaista.