Suomen suurlähetystöjen harjoittelijat Bangkokista, Jakartasta, Kuala Lumpurista ja Singaporesta sekä Finpron toimistoista Delhistä, Saigonista ja Kuala Lumpurista tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa viikonloppureissulla Malesian valkoisilla hiekkarannoilla. Pienissä lähetystöissä työyhteisö ei ole turhan hierarkkinen, mutta tapaamisen tunnelma oli silti katossa, kun kokemuksia päästiin jakamaan toisten samassa asemassa työskentelevien kanssa.

Toimenkuvien kirjo

Harjoittelu suurlähetystössä on kasvattava kokemus, jonka aikana pääsee tekemään jopa samoja tehtäviä kuin oikeat diplomaatitkin.  Siksi harjoittelijan arki on vaativaa mutta samalla varsin mielekästä puurtamista.

Diplomatiassa kaikki isäntämaan poliittisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän ulottuvuudet ovat jatkuvassa seurannassa. Kohdemaan asioihin täytyy osata perehtyä nopeasti mutta perusteellisesti.  Osa diplomatian kiinnostavuutta onkin juuri työtehtävien monipuolisuus. Harjoittelijankaan tehtävät eivät rajoitu vain yhteen kulttuurin, politiikan tai talouden osa-alueeseen. Suomalaisen elokuvan valitseminen paikallisille filmifestivaaleille saattaa keskeytyä, kun täytyy sännätä tuuraamaan esimiestä kokoukseen, jossa käsitellään kaupan esteitä tai ihmisoikeuksia. Harjoittelu todella opettaa mukautumiskykyä nopeasti vaihtuviin tilanteisiin!

Finpro on työympäristönä hyvin kansainvälinen, ja jo alusta pitäen harjoittelija pääsee tekemään yhteistyötä kollegoiden kanssa eri puolilta maailmaa. Työtehtävät muodostuvat esimerkiksi ministerien ja yritysten delegaatiovierailuista, markkinatutkimuksista, yritysten neuvonnasta sekä uusien liiketoimintamahdollisuuksien luomisesta suomalaisille yrityksille. Tietysti työnkuvaan kuuluvat myös erilaiset toimistotehtävät ja esimiesten avustaminen. Työssä oppii tuntemaan hyvin suomalaisia yrityksiä eri aloilta.

Diplomatiassa ja kaupankäynnissä verkostoituminen on välttämätön osa työnkuvaa. Kontaktien luominen kansalaisyhteiskuntaan, valtionhallintoon ja liike-elämään on keskeistä. Verkostoituminen luo samalla erinomaisia mahdollisuuksia tulevaa työelämää varten. Toisaalta diplomatian käyttäytymiskoodit saattavat ajoittain tuntua hassuilta suomalaiseen tasa-arvoon ja suoruuteen tottuneelle. Suomen edustaminen erilaisissa tilaisuuksissa on vähintäänkin jännittävää – nolaanko koko rakkaan maamme, jos en muista esittäytyä kaikille silmäätekeville tai muuten vain törttöilen buffet-pöydässä?

Millaista kokemusta ja taitoja tarvitaan harjoittelupaikan nappaamiseksi?

Jokainen rekrytoija painottaa erilaisia asioita, mutta omasta harjoittelijaporukastamme voi tiivistää ainakin seuraavia havaintoja. Aikaisempi työ- tai opiskelukokemus kohdemaasta on ehdottomasti plussaa mutta ei ainoa ratkaiseva tekijä. Esimerkiksi kohdemaan hieman erikoisemman kielen hallitseminen on kullanarvoista: harjoittelijapoppoossamme osattiin niin hindiä, vietnamia, indonesiaa kuin khmeriäkin. Kielitaidon ei tarvitse olla erinomaista, mutta edes jonkinasteinen osaaminen kertoo sitoutumisesta ja kiinnostuksesta kohdemaahan. Viestintä on aina ”in”, ja omia some-taitoja kannattaa hioa ja näyttää. Oma-aloitteisuus ja rohkeus tarttua itselle aiemmin tuntemattomiin aiheisiin ovat myös avaimia onnistuneeseen harjoitteluun. Oman koulutustaustan ei tarvitse olla rajoittava tekijä – kyllä sosiologikin voi ymmärtää kauppapolitiikkaa!

Onko elämää harjoittelun jälkeen?

Idea Kaakkois-Aasian harjoittelijoiden tapaamiseen saatiin tanskalaisilta. Suomi on onnekas maa siinä mielessä, että meillä on hienoja naapureita, joilta matkia toimivia ideoita. Tässä vaiheessa harjoittelua meitä suomalaisia ja pohjoismaisia kollegoitamme yhdistää kysymys siitä, mitä tehdä harjoittelun päätyttyä?

Vastavalmistuneen on Suomessa joskus liiankin helppo lamaantua työnhaussa, kun jokaiseen avoimeen paikkaan saattaa olla useita satoja hakijoita, eikä haastatteluihin tule kutsuja kuin harvoin. Kuuden kuukauden sopimuksen päättyessä on harjoittelijalla iso tukku valttikortteja takataskussaan.

Kaakkois-Aasiasta katsottuna maailman tarjoamat mahdollisuudet avautuvat uudesta näkökulmasta. Aasian metropoleissa ei työpaikoista ole pulaa, sillä talous kasvaa alueella kohisten. Sen havaitseminen luo uskoa omaankin työllistymiseen. Harjoittelijoiden tapaaminen oli monella tapaa arvokas kokemus, mutta ei vähiten siksi, että saimme jakaa kokemuksia työnhausta harjoittelussa luotujen suhteiden avulla. Opitaan toisiltamme ja jaetaan hyödyllisimmät toimintatavat – siinä tapaamisemme keskeisin sisältö pähkinänkuoressa!

Kirjoittajat:  Aapo Happonen, Kristiina Laitinen, Rauli Kostamo, Anna Tolvanen, Gurvinder Paul, Emilia Nguyen, Elisa Kalliola