Urheilu on yksi tärkeistä kansakunnan yhtenäisyyttä tukevista tekijöistä. Maajoukkueen saavutukset ovatkin monelle kohokohtia, jotka muistetaan kirkkaina läpi koko elämän. Tammikuussa ensi-iltansa saanut elokuva Ola bola kertoo Malesian 80-luvun alun jalkapallomaajoukkueesta ja auttaa myös ymmärtämään lajin nykyistä tilannetta maassa.

Malesialaiset seuraavat jalkapalloa ahkerasti, ja englantilaisilla seuroilla on täällä vahva kannatus. Ola bola on noussut nopeasti elokuvateattereissa vuoden kolmen suosituimman kotimaisen elokuvan joukkoon. Tositapahtumiin perustuvan tarinan alussa monikulttuurisen joukkueen moraali alkaa rakoilla tappioputken ja pelaajien henkilökohtaisten ongelmien seurauksena.  Usko oman maajoukkueen menestymiseen on kuitenkin ollut pitkään alhaalla. Tämä kuulostaa suomalaiselle tutulta.

Pallo omassa verkossa

Elokuvan tarina on hyvin ajankohtainen, koska Malesian maajoukkueelle vuosi 2015 oli kaikkien aikojen heikoin. Yhdestätoista ottelustaan se hävisi kuusi ja voitti vain kaksi tippuen maailman tilastossa sijalle 171. Sen koko kauden maaliero oli karmaiseva -27.

Omanille ja Palestiinalle kärsityt 6-0 -tappiot osoittavat konkreettisella tavalla sen, minkä kaikki täällä jo tietävät: malesialaisella jalkapallolla on syvällisiä rakenteellisia ongelmia, jotka estävät menestymisen kansainvälisellä tasolla. Maajoukkueelle omistautuneet ultrakannattajat ovat tästä syystä järjestäneet mielenilmauksia lajijohtoa vastaan muutoksien aikaansaamiseksi.

Kun politiikka ja urheilu syleilevät

Malesian jalkapalloliitto FAM on viime vuosikymmenet ollut poliittisten kähmintöjen kohteena. Pelaajien ansiot eivät ole taanneet etenemistä, sillä meritokratia ei ole aina toiminut ohjaavana periaatteena.

Menestyvissä jalkapallomaissa lajiliiton johtoon nousee usein entisiä pelaajia ja valmentajia, jotka tekevät töitä rakkaudesta lajiin ja ymmärtävät menestyksen edellytykset. FAM on kyseenalaisen johtamisen vuoksi muuttunut varakkaasta lajiliitosta yhdeksi köyhimmistä. Useissa osavaltioissa tilanne on äitynyt niin pahaksi, että pelaajien palkanmaksussa on jatkuvia ongelmia.

Kaikki lähtee junioritoiminnasta

Toinen suuri ongelma on Malesian jalkapalloliigan kehittymättömyys. Sarjatasoja on vain kaksi, kun esimerkiksi Japanissa niitä on kuusi ja Englannissa kaksikymmentäneljä. Englannissa on 7000 sarjatasoilla pelaavaa joukkuetta, kun taas Malesiassa on sarjatasoilla vain noin 700 pelaajaa.

Ohuesta pelaajamateriaalista ei löydy tarpeeksi tähtiainesta maajoukkueeseen, eivätkä pelaajat saa tarpeeksi otteluita kauden aikana liigan heikon rakenteen vuoksi. Tilanteen korjaamiseksi maahan kaivataan etenkin lisää joukkueita, joihin kannattajat voivat saman kotipaikkakunnan kautta samaistua ja tuntea yhteenkuuluvuutta. Nyt Malesiassa on esimerkiksi suuryritysten joukkueita, joilla ei ole selkeää paikallisidentiteettiä, eikä siten vahvaa kannattajakuntaa. Toisaalta intohimoa on nähtävissä jo nyt: Selangorin osavaltioon julistettiin joulukuussa yleinen pyhäpäivä, kun sen joukkue voitti kansallisen turnauksen.

Toivo kuolee viimeisenä

Ola bola -elokuvassa Malesian maajoukkue kokoaa itsensä uudelleen ja panostaa harjoitteluun osallistuakseen vuoden 1980 Moskovan olympialaisiin.  Joukkue ylsikin lopulta karsintaturnauksen finaaliin ja voitti Etelä-Korean. Ironista kuitenkin on, että Malesia lopulta boikotoidessa mainittuja olympialaisia joukkue jäi kotiin nauttimaan karsintamenestyksestään.

Vaikka Etelä-Korea on sittemmin kivunnut FIFA:n rankingissa sijalle 56, Malesian ei ole syytä hylätä unelmaansa menestyksestä ja paikasta arvokisoissa. Aikaisemman menestyksen uudelleen eläminen elokuvan kautta voi olla ensimmäinen askel sille, että aletaan toden teolla rakentaa perustaa tulevaisuuden menestykselle. Malaysia Boleh!