Terveellistä, raikasta, perinteikästä ja maukasta. Kreikkalainen ruoka jää usean suomalaisen matkailijan mieleen. Ateenan etu on monipuolinen ravintolakulttuuri perinteisistä tavernoista aina erilaisiin makuihin maailmalta – opiskelijaystävällisiä hintoja unohtamatta.

Kaikki Kreikkaan matkustaneet ovat taatusti nauttineet paikallisista antimista edullisesti ja tuntevat perinteiset ruoka-annokset kreikkalaisesta salaatista viininlehtikääryleisiin. Jopa lentokentiltä saa ostettua tuliaisiksi oliiveja, öljyä ja paikallista hunajaa.

Kreikkalainen keittiö tarjoaa mahdollisuuksia paikallisista pikaruoka-annoksista, kuten lihavartaista (souvlaki) ja kebabista (gyros) aina tasokkaisiin annoksiin hienommissa ravintoloissa. Ulkona syömistä ja samoin myös kotosalla ruuan ääreen kokoontumista kuvastaa Kreikassa yhteinen jaettu hetki. Se vietetään lähimmäisten ja perheen kanssa pitkään ja hartaasti rupatellen ja nauttien. Kuten normaalisti lintukodon arjessa Suomessa, viikonloppuisin on enemmän aikaa rentoutua ja lähteä ulos.

Parhaimmillaan unohtumattomia ruokaelämyksiä

Kaikkien aikojen suosikkiravintolani sijaitsee Exarcheian alueella ja tarjoilee mielettömän herkullista, melkeinpä voisi kuvailla sen olevan fuusioruokaa, tapas-tyylisten sekä välimerellisen ja paikallisen ruoan välillä. Kaksi suuta herkuttelee helposti alle 40 eurolla alkupalat, pääruoan sekä siemailee talon viiniä karahvin verran kyytipojaksi. Kyseessä on kuitenkin keskihintainen ravintola, halvemmallakin löytyy todella mainioita vaihtoehtoja. Sama raha Suomessa kattaa nippanappa yhden ihmisen kulut keskivertotason ravintolassa. Tämä mahdollisuus on siis hyödynnettävä!

Suomalaiselle opiskelijalle on tietysti iso plussa, että ulkona syöminen on suhteellisen edullista ja mahdollistaa vaihtelua arkisiin murkinoihin. Harmaan talouden vaikutusta ravintolakulttuuriin Kreikassa ei voida tokikaan jättää huomiotta hintaeroja pohtiessa. Ravintoloita piisaa Ateenassa kuin kujakatteja kaduilla – On varaa, mistä valita. Olen huomannut, että esimerkiksi aasialaistyylisiä ravintoloita on tullut kaupunkiin parin viime vuoden aikana lisää.

Arjen antimet ja opiskelijan ikuinen budjettikysymys

Ateena tuli tutuksi jo 2015, jolloin myös vietin noin kolmen kuukauden jakson täällä aiemman tutkintoni työharjoittelussa (tuuria matkassa, näemmä!). Ruokakauppaan mennessä ei tuntunut tuolloin olevan kovin suuria eroja Suomeen, hienoisesti halvempaa muistelisin olleen.

Tänä syksynä yllätyin tavallisissa supermarketeissa, kuinka monet tuotteet olivatkin samoissa hinnoissa kuin kotimaassa. Olen opiskelijabudjettiin mukautuvaisena tottunut nopeisiin säilykeratkaisuihin ja pastapöperöihin arkiruokailussa. Pavuista ja papuperäisistä tuotteista on tullut keskeinen proteiinilähde lihankäyttöä vähentääkseni, onhan ne nyt äärimmäisen edullisiakin. Osa käyttämistäni niin sanotuista normituotteista on täällä hintavampia, kun supermarketteja vertaa Suomeen.

Kreikkalaisille kuitenkin on tyypillistä se, että kaikki kotiruoat tehdään alusta asti itse. Suomalainen arjen pyöritys taas vaatii toisinaan kokkailuja nopeuttavia ratkaisuja. Täten sellaiset tuotteet, joita kreikkalaiset eivät yleensä ostele lienevätkin kalliimpia. Onko tyypillinen suomalainen opiskelijabudjetin ruokavalio sittenkään se edullisin?

Ravintoloiden, kahviloiden ja alkoholin hintoihin ei ole ainakaan vielä tullut äärimmäisiä korotuksia. Kaljaa, cappuccinoa ja kourabiedeseja (leivos) saa siis yhä edullisesti. Empiirisen tutkimukseni mukaan paikalliset toki hankkivat edulliset einekset eri paikoista: hedelmiä, meren antimia ja kasviksia toreilta, lihat lihatiskeiltä sekä leivät leipomoista. Suomalainen työmyyrä ei yhden hengen pitimiksi kovin helposti lähde moiseen operaatioon. Eikä siihen oikein innosta myöskään kreikan kielen taitamattomuus, joka lyhyen oleskelujakson vuoksi on muutamaa opeteltua fraasia vaille olematon. Kauppakassin hinnaksi tulee viikossa 30–40 euroa. Suomessa kahden hengen taloudessamme tämä summa melkeinpä tuplaantuu.

Kreikkalainen elintaso – Miten täällä pärjätään talouskriisin jälkeen?

Trading Economics  -sivuston mukaan keskivertopalkka on ollut noin 1070 tammikuussa 2018. Ja tässähän on sitten toki laajalti heittoa työpaikasta riippuen. Miten paikallisilla on varaa käydä ruokakaupassa ja elää normaalia arkea? Entä opiskelijat? Mitenkäs työttömät, joita täällä yhä on valitettavan paljon?

Expatistan on listannut elinkustannusten tason maahanmuuttajien kokemuksien perusteella ja omastakin mielestä se pitää aika hyvin kutinsa. Vaikka ruokakulut ja vuokra ovat pääsääntöisesti edullisempia, esimerkiksi normaalit puhelin-, internet-, sähkö- ja muut kotitalouteen liittyvät laskut voivat yllättää.

Elintason suhteen, kuten kreikkalaisessa ruokapöydässäkin, perhe on tärkein. Opiskeleva nuoriso asuu useimmiten pitkälle aikuisikään vanhempiensa luona. Opiskelut suoritetaan ensin pois alta vanhempien elätettävinä, jonka jälkeen yritetään hankkia työpaikka. Työpaikan saannin jälkeen omilleen muuttaminen onnistuu.  Vanhemmat tukevat jälkikasvuaan niin pitkään kuin on tarpeellista, ja vielä vähän sen päällekin. Mahdollisuutta samanlaiseen itsenäistymistä helpottavaan valtion tukiviidakkoon ei tarjolla ole, toisin kuin Suomi-neidon helmoissa.

Nina-Maria Heinonen