Kolmen kuukauden aikani Ateenan suurlähetystössä on ollut ammatillisesti antoisa. Tehtäväkuvani oli erittäin monipuolinen ja koen ottaneeni harjoittelun kautta askeleen kohti laaja-alaisempaa asiantuntijuutta kansainvälisiin suhteisiin. Totisempi voisi sanoa, että eihän tänne lomailemaan tultu. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö juuri Kreikan luonto ja historia tarjonneet houkuttelevat olosuhteet irtiottoihin suurlähetystön arjesta. Harjoittelun aikana tuli todistettua, että viikonloppukin on tarvittaessa riittävä aika ”etelänmatkalle”. Yhteydet Ateenasta toimivat pidemmällekin reissulle, varsinkinkin, jos on valmis treenaamaan istumalihaksia.
Ensimmäistä kertaa Ateenassa vierailevalle on helppo ottaa kohteeksi kaupungin ikonisin nähtävyys eli Akropolis, ja laajentaa sitten reviiriä Monastirakin ja Plakan alueelle nähtyä kaupunkia ensin korkeammasta perspektiivistä. Näin toimin itsekin, sillä saapuessani Ateenaan minulla oli hirveä into nähdä kaikki Ateenan tunnetuimmat nähtävyydet. Akropolis, ja sen päällä nököttävä majesteetillinen Parthenon ei varmasti jätä Ateenan matkailijaa kylmäksi, mutta yhtä lailla koko Monastirakin alue on hyvää aluetta päämäärättömille iltapäiväkävelyille. Alueella sijaitsee antiikin aikainen Agora eli markkina-alue, josta löytää myös hyvin säilyneen Hefaistoksen temppelin. Lisäksi Monastirakissa, ja Ateenassa ylipäätään kävellessä kannattaa pitää silmät avoinna ortodoksikirkoille, joita löytyy välillä yllättävistäkin paikoista. Monet kirkoista näyttäisivät pitäneen pintansa kaupungin kehittyessä ympärillä, ja siksi ne näyttävät paikoin olevan ikään kuin väärässä paikassa. Hyvä esimerkki on pikkuriikkinen Agia Dynami, jonka ympärille on levittäytynyt luksushotelli.
Yksi suosikkipaikoistani Ateenassa on Panathinaïkó-stadion. Se tunnetaan myös nimellä Kallimármaro, koska stadion on rakennettu marmorista. Panathinaïkó-stadionia, eli panateenalaista stadionia pidetään yhtenä maailman vanhimmista urheilustadioneista. Se on tosin rekonstruktoitu versio n. vuonna 330 eaa. rakennetusta stadionista, joka rakennettiin ensimmäisten nykyaikaisten olympialaisten näyttämöksi vuonna 1896. Vielä tänäkin päivänä stadion toimii tapahtumapaikkana erilaisille urheilu- ja kulttuuritapahtumille, harjoitteluni aikana siellä esimerkiksi järjestettiin Diorin muotinäytös. Stadion on erityisen tunnelmallinen iltavalaistuksessa, jota pääsee ihailemaan katsomoiden yläpuolelle Pangratin puoleisista porteista.
Hellettä pakoon saarille
Ateena on hyvin laajalle levinnyt kaupunki, joten vielä kolmen kuukaudenkin jälkeen on ollut helppoa löytää ihmeteltävää. Tästä huolimatta houkutus poistua Ateenasta kasvoi, ja lakipiste tuli vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun elohopea alkoi pyöriä päivittäin yli kolmessakymmenessä lämpöasteessa. Onneksi välimatkat Ateenasta eivät ole niin suuret, etteikö jo viikonloppumatkallakin ehtisi päästä lomatunnelmaan esimerkiksi upeissa saarimaisemissa. Harjoitteluni aikana kävin Hydralla, Zakynthoksella sekä Miloksella. Saaret tarjosivat toisistaan sopivasti eroavaa miljöötä, ja niistä jokaisessa oli omat mielenkiintoiset erikoisuutensa.
Hydra on siitä harvinainen kreikkalainen saari, että saarella on kielletty kaikki renkailla kulkevat moottoriajoneuvot. Saarella vastaan tulevat autot ovat yhden käden sormilla laskettavissa, ja kuuluvat saaren pelastus- tai puhtaanapitokulkuneuvoihin. Saaren asutus ja majoituspalvelut ovat keskittyneet sataman lähistölle, ja siksi saarella on helppo liikkua jalkaisin. Mikäli kantamuksia on mukana enemmän, voi satamasta palkata muulin helpottamaan matkaa majapaikkaan. Viikonlopun aikana teimme patikointireissun Limnioniza Beachille, joka sijaitsi satamasta katsottuna saaren toisella puolen. Patikointilenkki itsessään oli allekirjoittaneelle melko sopiva, kuumuus tosin vaatii ehdottomasti varautumista. Hyvät lenkkeilykengät ovat myös suositeltavat, sillä laskeutuminen rannalle on paikoin jyrkkä. Kuumuuden ja patikoinnin jälkeen pulahdus meriveteen oli taivaallista. Täytyy tosin todeta, ettei Hydralle kannata rantojen takia lähteä. Rantalomailuun löytyy Kreikasta parempiakin kohteita.
Ateenasta lähtiessä Hydran tavoittaa Pireuksen satamasta lähtevällä laivalla reilussa tunnissa.Porukallamme oli käytössä auto, joten yhdistimme matkan Hydralle pienimuotoiseen Road Tripiin. Mantereen, tai tarkemmin ottaen Peloponnesoksen niemimaan puolella Hydraa lähinnä oleva satama on Metochi, josta lähtee päivittäin useampi laiva Hydraan. Laivamatka välillä Metochi-Hydra kestää noin 25 minuuttia. Matkaa Ateenasta Metochiin on autolla suurin piirtein kolme tuntia, mutta maisemat niemimaan rannikkoa ajettaessa kompensoivat matka-aikaa. Matkalla voi myös pysähtyä ihailemaan vuonna 1893 valmistunutta Korintin kanavaa, joka on hieno insinöörityön taidonnäyte. Ajoimme siis ensin Ateenasta Metochiin, jonne jätimme auton odottamaan paluumatkaa. Paluumatkalla pysähdyimme ihailemaan akustiikastaan kuuluisaa Epidaurosin teatteria, jossa Kallimarmaron lailla järjestetään edelleen teatteri- ja kulttuuritapahtumia. Aikataulun antaessa myöden sijaitsee samalla suunnalla hetken ajan Kreikan pääkaupungin asemaa pitänyt Napflio. Konsulimme Eili suositteli Napfliota ja sen vanhaa kaupunkia kovasti, mutta meidän matkasuunnitelmaamme se ei harmittavasti mahtunut.
Zakynthos kuuluu Jooniansaarten saariryhmään ja sijaitsee Peloponnesoksen niemimaan läntisellä puolella. Kätevimmin Ateenasta Zakynthokselle pääsee lentämällä, mutta seikkailunhaluisemmat matkaajat voivat matkustaa autolla Kyllinin satamaan, josta lähtee niinikään useita laivoja päivässä Zakynthokselle. Automatka Ateenasta Kylliniin vie liikenteestä riippuen päälle kolme tuntia, jonka jälkeen laivamatka Zakynthokselle kestää tunnin ja 15 minuuttia. Toisin sanoen viikonloppumatkaajalle aikataulu voi olla hektinen, ottaen huomioon ettei automatkat suinkaan pääty Ateenan ja sataman välille. Saaren kokonaisvaltainen kokeminen nimittäin vaatii liikkumista autolla, tai vastaavasti veneellä.
Porukkamme käytti pääosin saarella liikkumiseen autoa, joka mahdollisti esimerkiksi ravintola-illallisen upealla auringonlaskunäköalalla. Saarella on toki takseja joita voi myös hyödyntää. Toinen mahdollisuus saaren nähtävyyksien näkemiseen ovat veneajelut, joita kaupataan jokaisessa vastaantulevassa turistiliikkeessä. Saaren kenties suurimmat nähtävyydet, Navagio Beach, toiselta nimeltään Shipwreck Beach, ja Marathonisi, toiselta nimeltään Turtle Island, ovat molemmat yhdistettävissä kiertoajeluun veneellä. Molemmat saa myös ruksittua listalta ajamalla autolla läheisimpään satamaan, ja ottamalla sieltä venekuljetuksen kohti päämäärää. Shipwreck beach oli mielestäni hienoin ranta jossa harjoitteluni aikana kävin, ja sitä ei tule jättää välistä. Kun on auto alla, voi Shipwreck Beachin käydä katsastamassa myös yläpuolelta. Näkymät tuovat ainakin itselleni mieleen Balin Nusa Penidan, josta myös yksi jos toinen instagramjulkimo on kuvan julkaissut.
Milos on Kykladien saariryhmän läntisin saari. Saaren lentokentälle on päivittäiset yhteydet Ateenaan, itse tosin kuljimme saarelle laivalla Pireuksesta. Nopein laivayhteys Pireus-Milos välille on vajaa kolmen tunnin pika-alus, jolla myös itse teimme paluureissun Ateenaan. Jokseenkin halvemmaksi tullut menomatka kesti noin viisi tuntia, ja matka taittui suuremmalla risteilyaluksella. Saari tunnetaan erityisesti geologisista muodostumista jotka juontavat juurensa saaren vulkaanisen syntyperään.
Turistit pääsevät kulkemaan Miloksella busseilla, joiden reitit kattavat saaren kylät sekä parhaimmat rannat. Harkitsemisen arvoinen vaihtoehto on mönkijän vuokraus. Liikenne saarella oli ainakin vierailuni aikaan vähäistä, joten siltä osin ajaminen oli helppoa. Saarella on kuitenkin kolkkia joille ei kannata huonojen tieolosuhteiden takia ajaa, niistä kannattanee kysyä kulkuvälinevuokraamosta. Itse vietimme päivän ajellen mönkijällä rannalta rannalle, ja saimme näin käytettyä tehokkaasti ajan saarella. Sarakiniko Beach oli ehdottomasti saaren upein nähtävyys, paikka jossa sininen meri ja valkoiset kalliot muodostavat upean kontrastin.
Julkisilla pääsee sujuvasti
Kreikan liikenneverkosto on monipuolinen, ja Ateenasta matkustaville realistisia vaihtoehtoja on maalla, merellä, raiteilla kuin ilmassakin. Kenties kivuttomin vaihtoehto kaupungin vilskeestä taukoa haluaville on astella vihreän linjan metroon ja painella sillä Pireuksen satamaan, jonka jälkeen saaristosta avautuu toinen toistaan upeampia mahdollisuuksia. Uskaliaammat voivat vuokrata auton ja ajella sillä sisämaan kaupunkeihin kuten Delfiin. Komeat vuoristomaisemat ja liikkumisen vapaus palkitsevat rattiin uskaltautuvat. Ateenan liikenteen lainalaisuuksiin kuuluu hallittu kaaos, mutta on sanottava, että ratissa ollessa liikenne on yllättävänkin soljuvaa. Viimeistään kaupungista pois päästyä ajaminen on helppoa.
Raideliikennettä ei tullut itse käytettyä Ateenan metropolialueen ulkopuolella, mutta esimerkiksi Meteoran luostarit on mahdollista nähdä matkustamalla junalla Ateenan Larissan asemalta Meteoran läheiselle Kalambakan asemalle. Monesti aikaa on myös mahdollista säästää lentämällä, Ateenasta on yli 30 Kreikan sisäistä lentoyhteyttä. Lentoja kannattaa harkita ainakin, mikäli mielii kaukaisemmille saarille. Viikonloppu on lyhyt aika maassa, jossa on näin paljon nähtävää. Silti se on myös yllättävän riittoisa laajempaankin Kreikan matkailuun. Kiire saattaa tosin tulla, mistä syystä on hyvä välillä pyhittää viikonloppu lähimatkailulle. Ateenalaisten suosimat Glyfadan rannat ovat vain vajaan tunnin ratikkamatkan päässä. Niille suuntasin itsekin välillä jopa arkena työpäivän päätteeksi.
Harjoitteluni ei suinkaan ollut yhtä lomaa, välillä viikonloput saattoivat käydä työnteosta muunkin kuin verkostoitumisen osalta. Esimerkiksi yhden viikonlopun aikana ajetut 1200 kilometriä välillä Ateena-Meteora-Lefkada-Ateena lienee kunnioitettava matka ammattikuskienkin mittapuulla. Arkena työtehtäviini kuuluivat muun muassa Kreikan sisä-, ulko- ja talouspolitiikan seuranta. Mutta ymmärtääkseen Kreikkaa ja sen valtionhallintoa on hyvä perehtyä myös ruohonjuuritasoon. Mielestäni suoritin kiitettävästi vähintäänkin Kreikan turismin perusopinnot – jos ei mennyt jo aineopintojen puolelle. Kreikan kulttuurin ja historian kokeminen yhdessä muiden suurlähetystöjen harjoittelijoiden kanssa saattoi olla yksi harjoitteluni tärkeimmistä anneista. Ja onhan verkostoitumisen tärkeyttä työelämässä painotettu jo pitkään yliopistossakin. Ehkä vielä törmäämme Tanskan Sophien tai Bulgarian Mihailin kanssa jossain kiperissä kansainvälisissä konflikteissa. Silloin on tuskin pahitteeksi, että aikaa on tullut vietettyä yhdessä neuvottelupöytien ulkopuolella myös Zakynthoksen haaksirikkorannalla.
Rasmus Haavisto