Teemme retken virkamiehen työtehtäviin. Tutkimme, mitä edustuston ”kakkosen” työ yhdessä pienehkössä suurlähetystössä voi olla. Seuraavassa esitelty työviikko saattaa olla kokonaisuutena osittain kuvitteellinen, mutta kirjoittaja vakuuttaa, että kaikki käsitellyt tilanteet ovat tapahtuneet myös todellisuudessa.

Maanantai

Huonosti nukutun yön jälkeen kello herättää klo 05.05. Sisäministeri Mykkänen on saapunut vierailulle Kreikkaan. Edellisellä viikolla olen tehnyt vierailuvalmisteluja eli suunnitellut ohjelmaa, sumplinut aikatauluja kreikkalaisisäntien kanssa ja kirjoittanut taustamuistioita vierailua varten.

Nyt valtuuskunta suuntaa aamuhämärässä Ateenan lentokentälle ja sieltä potkurikoneella kohti Kreikkaan kuuluvaa Lesboksen saarta itäisellä Egeanmerellä Turkin kupeessa. Tarkempana kohteena saarella on Morian käsittelykeskus mereltä saapuville laittomille siirtolaisille ja turvapaikanhakijoille. Mielenkiintoinen ja koskettavakin vierailu, josta muistijälki jää. Monenlaisia ihmiskohtaloita.

Palaamme jo samana päivänä Ateenaan. Suurlähettiläs isännöi vielä ministerivierailun kunniaksi työillallisen, jossa pureudutaan muuttoliikekriisin eri puoliin. Kotiudun noin klo 22.

Tiistai

Vierailu jatkuu heti aamusta, tänään ohjelmassa ovat mm. tapaamiset ministerien kanssa. Ensimmäisessä tapaamisessa kreikkalaisministeri haluaa yllättäen käyttää tulkkia. Tapaamisen tunnelma kääntyy hieman vaivaantuneeksi, kun tulkki takeltelee käännöstyössään. Teen joka tapauksessa muistiinpanoja tulevaa raportointia varten. Päivän toinen ministeritapaaminen järjestetään upseerikerholla lounastapaamisena, jossa ruoka ei lopu ensimmäisenä.

Iltapäivällä saatamme ministerin seurueineen lentokentälle, poliisisaattueessa. Kiire ei ole mutta poliisilla on. Matkapahoinvointi uhkaa, vaan ei saavu. Kotiudun tyytyväisenä vierailujärjestelyiden sujumisesta noin klo 16.

Keskiviikko

Suurlähetystön kuljettaja/yleismies hakee minut kotoa suoraan suurlähettilään virka-asunnolle. Nappaan kiinteistöpäällikön hattuni mukaan. Perillä suoritamme katselmuksen virka-asunnon eli ”residenssin” kunnosta ja korjaustarpeista.

Boileri ja aurinkokennot on sijoitettu talon katolle, jonne johtaviin tikkaisiin pääsee vain toisen kerroksen ikkunan kautta kurottamalla. Kiipeän. Ateenan kattojen yllä kylmässä viimassa haparoidessa loistokkuus on jossain muualla.

Iltapäiväksi palaan toimistolle. Koska alkuviikko on mennyt muualla, riittää sähköposteissa ja niissä saapuneissa kertomuksissa vähän enemmän purkamista. Vilkuilen myös nopeasti uutisia, jotta mitään olennaista ei ole mennyt ohi. Pidämme vielä videoneuvottelun Helsingin eli sieltä meitä ohjaavan UM-yksikkömme kanssa, tärkeä linkki. Käymme läpi ajankohtaisia ja tulevia asioita. Poistun vapaa-ajan harrastuksiin töistä ennen klo 17.

 Torstai

Edustustomme on tunnetusti Kreikan lisäksi vastuussa myös Albaniasta. Tänään teen siihen liittyen vierailuvalmisteluja seuraavaa viikkoa varten. Taustamuistioiden lisäksi liikkuvia palasia on monia, koska kyseessä on Suomen ja Irlannin yhteisvierailu Pohjois-Makedoniaan ja Albaniaan. Koordinaatioviestit sinkoilevat siis meidän ja Helsingin, Helsingin ja Dublinin sekä ennen kaikkea maiden Ateenan suurlähetystöjen välillä. Irlantilaiset hoitavat onneksi yhteydenpidon albanialaisiin. Itse en tällä kertaa osallistu tulevaan vierailuun, mutta myöhemmin kuulen sen onnistuneen.

Yksi olennainen osa EU-maissa sijaitsevien Suomen suurlähetystöjen työtä on seurata ja raportoida asemamaan EU-kantoja, erityisesti ennen ministeri- ja päämiestason kokouksia Brysselissä. Asemamaat, Kreikkakin, helpottavat tätä työtä järjestämällä melko säännöllisesti muille EU-maiden edustustoille kantojaan esitteleviä tilaisuuksia muutama päivä ennen kokouksia. Tänään iltapäivällä on vuorossa tällainen ”briiffi” seuraavan viikon ulkoministerien kokousta varten. Osallistun, kuuntelen, kirjaan, joskus kysyn, sitten kerron terveiset Helsinkiin.

Illalla on vuorossa Ranskan suurlähettilään järjestämä uudenvuodenvastaanotto, näemmä täällä on tapana alkuvuodesta tällaisia järjestää. Kutsu on avec, joten puolisokin pääsee mukaan. Jonotuksen jälkeen nautimme tungoksesta, virvokkeista, suupaloista sekä kollegoiden seurasta.

Keskusteluissa sivutaan usein työasioita, mutta pääpaino saattaa olla kuulumisten vaihdossa ja jopa oman maan turistimahdollisuuksien esittelyssä tai toisen maan vastaaviin tutustumisessa. Suomalaisittain positiivisen hämmentäviä tuntemuksia saattaa aiheuttaa Viron kollegoiden tapaamiset, heistä monet puhuvat sujuvaa suomea. Nytkin keskustelemme Viron suurlähettilään kanssa suomeksi Kreikan laskettelukeskuksista. Australian kollegalta on puolestaan helppo kysyä Australiasta.

Päällisin puolin pinnalliselta vaikuttavalla seurustelulla on syvempikin tarkoitus: Yhteistyöverkoston rakentaminen ja Suomen tuominen esiin hyvänä kumppanimaana. ”Maakuvatyön” lisäksi kontakteihin tutustuminen on hyödyksi siinäkin vaiheessa, kun pitää edistää jotain Suomen asiaa tai selvittää Kreikan ja muiden maiden suhtautumista ja toimia jossain Suomea askarruttavassa asiassa. Tänään emme kuitenkaan askartele enempää ja kotiudumme noin klo 22.

Perjantai

Jos maanantai olisi harmaa, perjantai olisi punainen. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi työpöydälläni odottavat turvallisuuspäällikön ja henkilöstöpäällikön naamarit. Sovittelen niitä vuorotellen, eli ensin päivittelen suurlähetystön turvallisuussuunnitelmaa sekä valmius- ja evakuointisuunnitelmaa, sitten alan käydä läpi harjoittelijahakemuspinkkaa. Välillä suunnittelen tulevaa pohjoismaiden kriisi- ja valmiusseminaaria Ateenassa.

Viikon viimeiset kokoukset ovat Suomesta lähetettyjen virkamiesten viikkopalaveri sekä koko edustuston henkilökunnan kokous ajankohtaisista asioista, toimeksiannoista ja siitä, miten kunkin työntekijän maa makaa.

Päivän muussa ohjelmassa on raportin valmistelua perustuen alkuviikon ministerivierailun antiin sekä Kreikan ja Albanian tilanteiden seurantaa. Vastuullani on myös suurlähetystön laskujen hyväksyntä, joten seikkailen valtionhallinnon tietojärjestelmissä ja käyn myös kreikkalaisessa nettipankissa.

Viikonloppu

Virkamies siirtyy viikonlopun viettoon klo 16.30. Isänmaan tai asemamaankaan asia ei kuitenkaan täysin katoa mielestä viikonlopun aikana, sillä on hyvä jossain määrin seurailla, sattuuko maassa tapahtumaan jotain merkittävää, joka vaatisi reagointia. Lisäksi kriisivalmiutta on ylläpidettävä käytännössä 24/7.

Sitäkin ehdin miettimään, että monipuolisista työtehtävistä tässä puhutaan. Osa niistä on luonnollisesti itsellekin mieluisampia kuin toiset. Myös oman osaamisen lähtötaso eri tehtäviin vaihtelee. Sälää on, mutta lopulta tärkeimpänä omassa työssäni jäljelle jää nähdäkseni Suomen edustaminen kunniakkaasti ja lisäarvoa tuottava raportointi Suomeen.