Singaporessa suomalaispuolisot vartioivat muotoilunäyttelyn uniikkeja arvotavaroita. Budapestin hiekkalaatikolla koti-isät näyttivät todeksi suomalaisen tasa-arvomallin. Hongkongissa olin itsekin Suomi-koulun toiminnoissa mukana. Shanghaissa toteutettiin pariviikkoinen Radical Design Week pitkälti kaupungissa puolisonasemassa asuneiden huippuammattilaisten kanssa. Ja taas Kreikassa olen saanut todistaa aktiivista toimintaa. On ollut huikeaa nähdä, mitä kaikkea suomalaiset puolisot tekevät maamme hyväksi vuodesta vuoteen – ilmaiseksi.

Monet suomalaiset ovat päätyneet maailmalle parisuhteen seurauksena joko avioituessaan ulkomaalaisen kanssa tai seuratessaan Suomesta työkomennukselle lähetettyä puolisoaan. Aiemmin enemmistö näistä oli naisia, mutta nykyään myös monet suomalaiset miehet päätyvät ulkomaille puolison perässä.

Puolisoiden joukossa on myös korkeasti koulutettuja, joilla on vahvaa asiantuntemusta, jota kannattaisi hyödyntää. Perheen ja puolison viihtymisellä on osaltaan ratkaiseva merkitys työssä käyvän puolison tyytyväisyyteen ja toimintakykyyn.

Suomalaiset työnantajat, jotka lähettävät työntekijöitä maailmalle, tekevät siirrossa suuren investoinnin, joka voi kaatua siihen, ettei perhe onnistu asettautumaan uuteen maahan. Työnantajien kannattaa kiinnittää erityistä huomiota puolison ja perheen asemaan. 

Suomi-koulu yhdistää sekä lapset että vanhemmat

Suomi-koulu toimii jo 45 maassa. Niiden pyörittäminen pienillä korvauksilla ei olisi mahdollista, jos paikalla ei olisi aktiivisia suomalaisvanhempia ja muita -aikuisia. Sen lisäksi, että koulut opettavat kieltä ja kulttuuria lapsille, ne toimivat myös tärkeinä kohtaamispaikkoina vanhemmille.

Itsellänikin oli ilo kuulua Hongkongin Suomi-koulun yhteisöön 2000-luvun alussa. Samalla ”Honkong Tai Tai” -porukalla tapaamme vieläkin kerran kesässä Helsingissä, vaikka ihmisten tiet ovat vieneet eri puolille maailmaa ja silloiset Suomi-koululaiset ovat jo pitkällä opinnoissaan. 

Jokainen suomalainen on korttelilähettiläs

Kun törmää vierasmaalaiseen, kuulee usein, että naapurissa on asunut joku Anne, Ritva tai Pekka, joka on tarjoillut ihania karjalanpiirakoita tai kertonut Suomen yöttömästä yöstä.

On suuri merkitys sillä, millaisen kuvan ulkomailla asuvat suomalaiset antavat Suomesta omassa elin- ja työympäristössään. Mitä vähemmän seudulla on kohtaamisia ulkomaalaisten kanssa, sitä vahvemman leiman yksikin henkilö voi antaa kokonaisesta maasta ja elämäntavasta. 

Kieltä ja kulttuuria sukupolvesta toiseen

Vanhemmilla on ratkaiseva tehtävä siirtää kotimaisia kieliä ja kulttuuria seuraavalle sukupolvelle, kun asutaan kaukana, eikä arjessa välttämättä muuten kuule suomen tai ruotsin kieltä – ja niiden murteita.

Oli hauska kuulla kaukaisessa Melbournessa, kun siellä syntynyt kouluikäinen tyttö huusi karjalaisäidilleen, että ”sisko kiusaa miuta”.

Vastikään edesmennyt Hanian-kunniakonsulimme Inge-Maj Lassfolk-Tstontos piti tärkeänä, että lapset ja vielä lapsenlapsetkin oppivat täysin kreikkalaisessa ympäristössä hänen äidinkielensä ruotsin.

Vastakkainen esimerkki oli, kun tapasin Addis Abeban lentokentällä Uudessa Seelannissa varttuneen suomalaisäidin nyt jo aikuisen pojan. Hän valitteli, ettei äiti opettanut hänelle kieltä, vaikka itse puhui sujuvasti sekä suomea että ruotsia.

Globalisoituvassa maailmassa on lyhytnäköistä jättää opettamatta lapselle oma kielensä, kun koskaan ei voi tietää, mitä kieliä ja missä päin maailmaa lapsi voi tulla tarvitsemaan. Lisäkieli ei ole mistään pois. Koskaan ei tiedä, koska tulee seuraava ”Nokia”.

* * *

Puolison korvaamattoman arvon huomaa erityisesti silloin, kun kiertää maailmaa ilman puolisoa tai lasten kanssa, niin kuin itse olen tehnyt. Yhä useampi perhe joutuu nykyään tasapainoilemaan työ-, opiskelu- ja muista syistä, kuka asuu missäkin maassa, ja siihen on yhtä monta vastausta kuin on perhettäkin. Mutta se onkin sitten jo toisen blogin aihe.