Pääsiäinen on Kreikassa kuten joulu Suomessa; sen merkityksen ihmisten elämässä ymmärtää vasta, kun sen ulkomaalaisena ja –puolisena täällä paikan päällä kokee. Ortodoksinen kirkko on Kreikassa merkittävä yhteiskunnallinen toimija. Ja valkoisina hohtavia pieniä ja isoja kauniita kirkkoja on kaikkialla. Mitä hengellisyys ja henkisyys ovat tässä kokonaisuudessa?

Ortodoksinen kirkko yhteiskunnallisena toimijana

Bysantin ajoista lähtien kirkon ja valtion suhde Kreikassa on ollut varsin tiivis. Kreikan yhteiskunnassa ortodoksisella kirkolla on vanhastaan sisäpoliittista vaikutusvaltaa. Maan presidentti saatetaan virkaansa kirkollisin menoin, ja monet yhteiskunnan muistakin johtopaikoista täytetään kirkon siunauksella. Kirkko vaikuttaa myös lainsäädäntötyöhön; viimeksi kirkko ilmaisi voimakkaan sanansa lainsäädäntömielessä sukupuoli-identiteettiä koskevan lain parlamenttikäsittelyn yhteydessä. Kirkon johtoa on läsnä merkittävissä kansallisissa juhlatilaisuuksissa; poliittisen johdon, julkishallinnon ja kirkon suhde näyttäytyy ulkomaiselle tarkkailijalle varsin läheisenä. Varsinkin vapaaehtoistyönsä kautta kirkolla on merkittävä sosiaalipoliittinen rooli.

Ortodoksisen kirkon jalanjälki Kreikan yhteiskunnassa on merkittävä myös taloudellisesti. Kirkko ei Kreikassa verota, vaan se saa toimintaansa taloudellista tukea valtiolta, joka myös maksaa papiston palkat. Kirkon tulokertymä on periaatteessa verotettavaa, mutta verotuksen toimeenpanoa vaikeuttaa tulojen täsmällisen arvioinnin vaikeus. Sillä on tarkentamattoman suuri maaomaisuus – maarekisteriä ei ole – jota yhteiskunnan muut taloudelliset toimijat toivoisivat tuottavampaan käyttöön. Kirkon omaisuus, hyväntekeväisyysjärjestöjen tapaan, jätettiin myös kuluvan vuosikymmenen taloudellisen vyönkiristyksen ulkopuolelle.

Viimeksi FYROM-nimikiistan ratkaisun etsintä on osoittanut, että kirkko ilmaisee itseään myös ulkopoliittisia ulottuvuuksia omaavissa kysymyksissä, kun kyseessä on kirkon intressi – ja kansallinen intressi.

Millaista hengellisyyttä tai henkisyyttä edustavana tämä kirkko sitten näyttäytyy ulkomaiselle ja –puoliselle tarkkailijalle?

 Patmos – pyhimmistä pyhin

Perheemme aloitti saarihyppelyn – island hopping – Kreikan saaristossa Suomen ja Kreikan pääsiäispyhien yli. Reilun viikon matka kolmen lapsen/nuoren ja koiran kera oli vaimonkin mielestä ehkä turhan kunnianhimoiseksi suunniteltu lentoineen ja laivamatkoineen, mutta piti saada nähdä niin paljon.

Turneemme päätyi vaimoni erityistoiveesta neljäksi päiväksi Patmoksen saarelle ortodoksisen pääsiäisen viettoon. Patmos on pieni, noin kolmen tuhannen asukkaan saari Egeanmeren itälaidalla Turkin edustalla. Kreikkalaiset tuttavamme, joille ennen matkaamme kerroimme Patmos-pääsiäisestämme, ihastelivat aidonoloisesti valintaamme ja kiinnostustamme.

Uskonnollisessa mielessä Patmos tunnetaan erityisesti Ilmestyskirjan kirjoituspaikkana, mistä johtuen siitä on muodostunut jonkinlainen ortodoksien pyhiinvaelluskohde. Pakollisia vierailukohteita siellä ovatkin Pyhän Johanneksen luostari Horan kylässä sekä Ilmestyskirjan luola.

Mitä se hengellisyys oikein on – kansallinen voimavara?

Pääsiäistodellisuus Patmoksella oli kaikessa iloisuudessaan pääsiäisen tavallisesti enemmän synnintuntoisena viettävälle luterilaiselle jotenkin hämmentävä ja jotensakin odotettua kevyempi kokemus – oikein hyvä kokemus. Ennakkoarvailujemme vastaisesti kaupat olivat auki pitkänperjantain ja lauantainkin – alkoholikaupatkin. Pitkänperjantain myöhäisillan kulkue kirkosta pääkylä-Skalan aukiolle ei ollut ehkä riehakas mutta jo tuolloin paukkupommeilla ja ilotulituksilla säestetty. Ja lauantai-iltana juhlinta repesi – paasto loppui – ja Kristus on ylösnoussut!

Patmos pani miettimään, mitä se hengellisyys on – mitä sen tarvitsee tai ei tarvitse olla. Se, että ihmiset kokoontuvat kirkon peräpäähän tai ulkopihalle vasta iltamessun lopun lähestyessä näyttäytyäkseen mukana seremoniassa, ei kai kuitenkaan ole niin vakava rike. Tai että kännykät rallattavat iloisesti hartaushetkien alusta loppuun siellä täällä. Spirituaalisuus ja siihen kytkeytyvä sosiaalisuus voivat tosiaan olla iloinen ja voimaannuttava asia, luterilaisena mietin. Tällä lienee ollut täällä merkitystä kreikkalaisten puskiessa läpi kriisivuosien.

Alustavasti suunnittelemme palaavamme Patmokselle ensi pääsiäiseksi.