Kreikka pyrkii kriisistä ulos ensimmäisten joukossa

Valtuuskirje luovutettiin juhlallisessa tilaisuudessa 23. lokakuuta.

Kreikka on kolmas maa, jossa toimin edustuston päällikkönä. Aiemmissa asemapaikoissani Japanissa ja Kiinassa huomasin, kuinka merkittäviä ensimmäiset viikot uudessa maassa ovat. Aluksi kaikkeen uuteen osaa kiinnittää huomiota, sitten ympäröivään maailmaan alkaa tottua. Lopulta kaikkea kummallistakin alkaa pitää normaalina.

Kreikassa mikään ei ole koronan takia normaalia. Vaikka yhteiskunta pyörii ja työpaikat ja kaupat ovat auki, on elämänmeno erilaista. Rutiinikokousten ja tapahtumien puutteen huomaa parhaiten, kun niitä ei enää ole.

Diplomatia on ennen kaikkea ihmisten tapaamista. Diplomatian vastakohta on työskennellä yksin kotona päätteen ääressä.

Toimikausi on alkanut tutustumalla kunniakonsuleihin ja suomalaisyhteisöön eri puolilla maata. Tässä Hanian kunniakonsulaatissa suomalaisyhdistyksen hallituksen kanssa lokakuussa.

Olen aloittanut työni Kreikassa tapaamalla ihmisiä rajoitusten puitteissa lähinnä yksitellen. Kiertämällä eri puolilla maata olen päässyt näkemään paljon sellaistakin, mitä ei voi kirjoista oppia. Olen nähnyt vierestä, miten yhteisiä asioita hoidetaan Kreetalla, Rhodoksella ja Kosilla. Olen todistanut menneen talouskriisin jälkiä ja nähnyt ihmisten huolen selviämisestä talven yli koronan pysäyttämässä maassa. Olen saanut myös aavistuksen siitä, missä aika etäältä Kreikkaa katsova Suomi voisi olla hyödyksi.

Finanssikriisi ja koronakriisi jäytävät

Kreikkaa koetteleva tuplakriisi (finanssikriisi ja koronakriisi) uhkaa jättää pysyvän jäljen yhteiskuntaan. Samoin oli Suomessa, jossa 1990-luvun kriisin seurauksena 200 000 ihmistä jäi pysyvästi työvoiman ulkopuolelle. Ekonomistien mukaan Kreikassa noin neljäsosa väestöstä on köyhyysrajan tuntumassa tai sen alla. Vuoden päästä heitä saattaa olla jopa kolmasosa koko kansasta.

Toistaiseksi Kreikka on selvinnyt koronan kanssa verrattain hyvin. Ensimmäinen vaihe oli selätetty jo kesäkuun puolivälissä ja toisen aallon kanssa mentiin ihan viime päiviin asti Suomen tasolla.

Kreikkalaiset näyttävät olevan hyvinkin kuuliaisia rajoitusten noudattamisessa. Ihmisten sietokyky ja luottamus hallituksen päätöksentekokykyä kohtaan lienevät hyvällä tasolla. Kreikassa ymmärretään, että on tärkeää tulla kriisistä ulos ensimmäisten eikä viimeisten joukossa.

Marraskuu on uusien rajoitusten takia entistäkin hiljaisempi. Toivotaan kuitenkin, että koulut, työpaikat ja kaupat pysyvät auki. Nopean elpymisen kannalta näillä asioilla on valtava merkitys.

Kreikkalaisista monilla on vähintäänkin epäilevä asenne EU:ta kohtaan. Juuri nyt EU:n tuki saattaa olla se ratkaiseva tekijä, joka nostaa Kreikan kuopasta. EU on ottanut yhteistä lainaa ja ohjannut siitä huomattavan summan Kreikalle. Kreikan osuus on noin 30 miljardia euroa. Kun osa tuesta käytetään hankkeisiin, joihin etsitään myös yksityistä rahoitusta, on Kreikan valtiovarainministeriössä valmistelussa arvatenkin noin 50 miljardin arvon edestä uusia hankkeita. Se on valtava summa, neljänneksen koko maan BKT:sta.

Monta kertaa tullaan kysymään, olivatko EU:n toimenpiteet oikeita ja osaavatko kreikkalaiset käyttää rahansa oikein. Teoriassa on niin, että yhteisen eurooppalaisen talousalueen sisäinen tasapaino on välttämätöntä ja sen ylläpitäminen on kaikkien jäsenmaiden etu. Käytännössä vain Kreikka itse pystyy itseään auttamaan. Sen omista päätöksistä on kiinni, menevätkö uudet varat taloutta, työpaikkoja ja hyvinvointia kasvattaviin hankkeisiin ja pystyykö Kreikka jättämään taakseen sukupolven mittaiseksi venyneen kriisiajan.

Pääministeri Kyriakos Mitsotakis on aikoinaan valmistunut parhailla mahdollisilla arvosanoilla Harvardista, suorittanut jatko-opintonsa Stanfordissa ja aloittanut työuransa McKinseyllä. Hänen hallituksellaan on kansan tuki ja enemmistö parlamentissa. Vasta maahan saapuneen optimismilla uskon, että Kreikalla on kaikki mahdollisuudet selvitä tästäkin kriisistä.

Jari Gustafsson

 

 

Leave a Reply