Mitä jäljelle jää? – Kreikka, kulkutauti ja aikamme lapset

Oikaisuja ja irtiottoja Kreikan pandemian vastaisessa taistelussa, havaintoja ”matkan varrelta” sekä länsimaisen ihmisen ongelmia.

Kun loppuu todellisuus

Julkisuuteen näkyvä ylätason diplomatiahan oli pitkälti siirtynyt Twitteriin jo ennen korona-ankeuttajan syntymää, mutta pandemia ajoi virtuaalitodellisuuteen myös sen kaiken virallisen ja epävirallisen pohjatyön, joka usein on työmme todellisen lisäarvon edellytyksenä. Pakolliset asiat saadaan kyllä videokokouksissa, puhelimella ja uutisseurannalla hoidettua, mutta siinäpä se.

Etätyökevät.

Epävirallisen, säännöllisen epäsäännöllisen kanssakäymisen puuttuessa jää mm. luottamuksen ja kumppanuuksien rakentaminen, tiedonvaihto sekä ahaa-elämykset odottamaan aikaa parempaa. ”Asemapaikkana Ateena” -raportointi hoidetaan nyt elämänmakuisesti ja paikallinen tunnelma tavoittaen konttorilta tai kotoa havainnoiden.

Paikallinen kansainvälinen yhteisö onkin totuuden nimissä vaipunut enemmän tai vähemmän horrokseen, ehkä jopa apatiaan, jossa ovet, ikkunat ja ajatukset pidetään suljettuina, samalla kun odotellaan jatkuvasti liikkuvan maalin pysähtymistä ja valonkajoa taivaanrannassa. Kansalaispalveluissa palvellaan toki yhä kansalaisiamme tai sellaisiksi haluavia.

Hylätyt talot, autiot pihat

Kevään koronasulun jälkeen ensimmäiset hotellit avautuivat Kreikassa juuri ennen juhannusta. Niin myös mekin lähdimme matkaan, emme Galileasta vaan Ateenasta. Päästyämme Lefkadan suunnalle Länsi-Kreikkaan, ihmettelimme hieman huvittuneina autiota pientä lentokenttää ”keskellä ei mitään”, tai oikeastaan juurikin ahtaasti kahden merialueen välissä.

Wikipedia, tuo nykyajan uskollinen matkaopas, tiesi kuitenkin paremmin. Vuonna 2019 tämän Aktionin kentän kautta kulki yli 625 000 matkustajaa, joista kansainvälisiä lähes 610 000. Päättyneenä vuonna ei kulkenut, Kreikan kansantaloudelle kriittisen tärkeän turismin osuus jäi viidennekseen koronaa edeltävästä ajasta. (Ensimmäiset ennusteet vuodelle 2021 lupaavat nyt 40 prosentin turismituloa vuoteen 2019 verrrattuna.)

Juhannusaaton rauhaa.

Siksi ei ollutkaan ihme, että olimme lähes valonkantajia paikallisille pienessä Joonianmeren rannan Kanalin lomataajamassa, joka normaalisti palvelisi näitä lentoturismoja. ”Olette hotellimme kesän ensimmäiset ja tänään myös ainoat vieraat”, sanoi hotellin respa hieman jännittyneenä. Saimme todellisen juhannuksen rauhan. Sääliksi kävi, vaikka mitään enempää ei ollutkaan meidän tehtävissä.

Samalla reissulla henkistyimme pitkälti keskenämme myös Meteoran pysäyttävissä maisemissa ja patikoimme hiljaisuuden tyhjässä tilassa Olympos-vuoren rinteillä, kunnes taivaskin jo itki. Isompi aalto tautia oli kuitenkin vasta tulossa.

Lapset, lapset

Ensimmäisenä Kreikan-vuotenamme hieman hymyilytti, kun koulut päädyttiin sulkemaan suomalaisittain normaalin tuulisen ja sateisen syyspäivän vuoksi. Sittemmin hymy on epidemian myötä hyytynyt. Maaliskuussa kaikki oppilaitokset suljettiin niin Kreikassa kuin muuallakin tuntemattoman viruksen edessä. Sulku jatkui Kreikassa kesäkuuhun asti.

OECD julkaisi alkusyksystä melko dramaattisen tutkimuksen kevään maailmanlaajuisen koulusulun vaikutuksista ja oppimismenetyksistä, joita on vaikea kuroa kiinni myöhemminkään. Tutkimuksen mukaan koulusulun kokeneiden luokkien 1 -12 oppilaiden tulot saattavat jäädä koko heidän elämänsä aikana vähintään kolme prosenttia odotettua alhaisemmiksi. Kansakuntien varallisuutta mittaava BKT puolestaan uhkaa pelkästään kevään koulusulun myötä jäädä vuosikymmenien ajaksi keskimäärin ainakin 1,5 prosenttia alhaisemmaksi ennakoidusta. Eniten kärsivät jo valmiiksi huonoimmassa asemassa olleet lapset.

Kotikoululainen työnsä äärellä.

Syksyllä Kreikassakin puhuttiin pitkään, että ainakin alakoulut pidetään auki joka tapauksessa. Sitten koitti marraskuu, korona karkasi Kreikassa lapasesta ja päättäjät painoivat paniikkinappulaa. Alakoulut ja päiväkodit suljettiin uudelleen. Perusteena oli viruksen kouluissa leviämisen sijaan vähentää lapsia kouluun kuskaavien vanhempien (tai isovanhempien) liikkumista ja sen yhteydessä ilmennyttä parveilua. Samalla mm. eläkeläisiä runsaasti yhteen houkuttelevat katutorimarkkinat saivat jatkaa toimintaansa.

Tämä logiikka otti suomalaisittain hieman koville, vaikka omat lapset suhteellisen hyvässä asemassa olivatkin, kun kansainvälisen koulun etäopetus pyöri mallikkaasti. Lasten maailmassa virtuaalikoulu on kuitenkin vielä paljon isompi pettymys ja menetys kuin aikuisten virtuaalityö. Vuodelle 2020 merkkasimme lopulta vain neljä kuukautta normaalia koulunkäyntiä. Ehkä tämä tarvittiin Kreikassa epidemian hillitsemiseen, ehkä ei. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, enkä minä alan asiantuntija vieraallakaan.

Kentillä kokoonnuttiin.

Jäivätkö lapset muiden jalkoihin, koska heiltä puuttuu äänekäs edunvalvoja? Lienee niinkin, että yhteiskunnan järjestämää lasten koulutusta ei perhekeskeisessä Kreikassa välttämättä arvosteta aivan yhtä korkealle kuin Suomessa. Koulusulkua pidennettiin nytkin lopulta yli vuodenvaihteen, kun toisen aallon taittuminen oli (aikuisten kontaktien jatkumisen myötä) selvästi ennakoitua hitaampaa.

Huomenna hän tulee

Jo ennen joulua päädyttiin Kreikassa tilanteeseen, jossa koulut olivat kiinni, mutta sen sijaan niinkin tärkeät yhteiskunnan ja talouden palvelut kuin joulukoristekaupat, parturi-kampaamot ja kynsistudiot avattiin. Kirkkokin painosti onnistuneesti itselleen jumalanpalveluksia vuodenvaihteen juhlapäiville.

Ihmisten liikkumisen rajoittaminenkaan ei enää kai ollut ihan niin tärkeää, koska vähittäiskauppa avattiin noutopalvelulla toimivaksi ennakkosoitolla tai -tilauksella. Samaan aikaan lapset ja perheet kohtasivat poikkeuksellisen lämpimässä säässä toisiaan niillä epävirallisilla leikkipaikoilla, aukioilla ja puistoissa, joita ei ollut suljettu.

Sitten aloitettiin rokotukset, hoitohenkilökunnan lisäksi valtionjohdosta, avainministereistä, oppositiopolitiikoista ja muista hallinnon avainhenkilöistä lähtien. Uuden vuoden alussa, kun usko oli kirjoittajalta jo loppumassa, lasten tilanteeseen lopulta havahduttiin. Kertaalleen avattuja palveluita suljettiin monille yllättäen uudelleen, jotta alakoulut voitiin sen jälkeen avata. Lasten riemunkiljahdukset ja äänet palasivat koulujen pihoille.

Itse odotin kuitenkin jo ateenalaisessa synnytyssairaalassa tammikuun ihmettä.

Ja valkeus tuli.

Hän.

Leave a Reply