Eurossa on kyettävä puhaltamaan yhteiseen hiileen

Suomi liittyi varsin selvin numeroin kansaäänestyksellä Euroopan unioniin vuoden 1995 alussa. Päätöksen taustalla oli sekä turvallisuuspoliittista että taloudellista harkintaa. Suomi oli toipumassa pahasta lamasta ja EU-jäsenyyttä myös pelättiin, vaikka jäsenyyteen liittyi enemmän myönteisiä odotuksia.

Jäsenyyshakemus jätettiin maaliskuussa 1992. Tämän kirjoittaja osallistui Suomen EU-jäsenyyden etuja ja haittoja valmistelleen virkamiestyöryhmän työhön 1991–92 sekä komission Suomea koskevan selvityksen, avisin, valmisteluun. Olimme ulkoministeriössä valmistelleet Suomen tulevia politiikkalinjauksia Euroopan murroksen siivittämänä jo ainakin vuodesta 1988/89. Varsinainen jäsenyyskysymys tuli ajankohtaiseksi silti vasta kesällä 1991.Lopulta aikataulu oli tiukka ja vaati valtiohallinnon eri sektoreilta suuria ponnistuksia.

Liittymisen yhteydessä monet vakuuttelivat, että Suomi tulee pitämään kiinni omasta rahasta, markasta, vaikka jäsenyyteen kuului evoluutio, jonka mukaan jäsenvaltiot tavoittelevat yhä läheisempää unionia sekä raha -ja talousliittoa: yhteistä valuuttaa. Suomi on tänään itsenäisempi kuin koskaan. Jaettu suvereniteetti EU:n kautta on paradoksaalisesti vahvistanut kunkin jäsenmaan omaa suvereniteettia. 1990-luvun alussa Suomi oli maailman finanssimarkkinoiden armoilla. Euron avulla tätä avuttomuuden tilaa ei tarvitse enää kokea. Euro on kuin ankkuri globaalien finanssimarkkinoiden turbulenssien keskellä. Tämä näkökulma on jäänyt kotoisessa ja jopa eurooppalaisessa keskustelussa liian vähäiselle huomiolle. Euroalueen vaikeuksien perussyy ei ole euro vaan jäsenmaiden velkaantuminen ja maailman finanssijärjestelmän heikkoudet.

Suomi liittyi ensimmäisten joukossa euroon 1998 ja oli mukana päättämässä Portugalissa pidetyssä EU:n Feiran huippukokouksessa kesäkuussa 2000,kun Kreikka otettiin raha-ja talousliittoon. Suomea edusti Feirassa iso delegaatio presidentti Tarja Halosen johdolla. Kuuluisa lautaskiista muhi myös Feirassa. Myöhemmin on luotu järjestelmä, että tasavallan presidentti ei enää ole EU:n huippukokouksissa ”koristeena”, vaan silloin, kun se koko hallituksen mielestä on välttämätöntä. Tämä on vain oma tulkintani.

Myöhemmin kävi ilmi, että Kreikan pääsy euroon nojautui osin virheellisille taloudellisille tiedoille. EU:n komission varapuheenjohtaja Olli Rehn totesi elokuussa 2012 suurlähettiläskokouksessa, että Kreikan hyväksyminen euroon oli aikanaan virhe, mutta nyt unionin on kannettava vastuunsa. Saman kannan ovat toistaneet monet eurooppalaiset johtajat. Eurossa on valuvika jota on kovin ottein ryhdytty korjaamaan Rehnin johdolla. Euroalueen velkavaltiot ovat tehneet ankaria säästötoimenpiteitä ja aloittaneet rakenteelliset reformit. Edistymistä tapahtuu. Rehn korosti yleisohjeenaan suomalaista sananlaskua: ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin”. Eurossa on kyettävä puhaltamaan yhteiseen hiileen.

Monet kansalaiset ovat olleet hämillään niistä uusista käsitteistä ja rahasummien mammuttimaisista määristä, jotka ovat liittyneet euroalueen taloudellisen tasapainon ja kasvun palauttamiseen. Pitkään näytti siltä, että euroalue jakautuu vaikeuksissa oleviin eteläisiin jäsenmaihin ja pohjoisen Euroopan vakaisiin ja taloudellisesti kestävämpiin maihin. Viime elokuussa jakolinjaksi tuli Saksa vastaan muut, jos näin halutaan nähdä, kun Euroopan keskuspankki päätti aloittaa vaikeuksissa olleiden maiden joukkovelkakirjojen ostamisen jälkimarkkinaostoja ”rajattomasti”.

Lisäeste euron tervehdyttämiseltä poistui tänään 12.9., kun Saksan Karlsruhen perustuslakituomioistuin antoi ennakkopäätöksen liittyen Saksan perustuslain artikla 136 muutokseen. Päätös EVM:n(Euroopan Rahoitusmekanismi) ja fiskaalisopimuksen yhteensopivuudesta Saksan perustuslain kanssa oli myönteinen. Ennakkopäätöksen mukaan EVM on Saksan perustuslain sallimissa rajoissa. Päätöstä on tervehditty 12.9. Saksan liittopäivillä niin, että ”hyvä päätös Saksalle ja Euroopalle”.

Euroalueen kriisin vähittäinen ratkeaminen on myös Sveitsin edun mukaista. Puolet maan ulkomaankaupasta on EU:n kanssa ja miljoonan EU:n kansalaista asuu ja tekee työtä Sveitsissä. Sveitsin valuutta on kiinnitetty euroon. Euroopassa on syvä keskinäisriippuuvuus, joka edellyttää syvenevää yhteistyötä. Samalla saamme edellytykset kamppailla uusien haasteiden, kuten ilmastomuutos, väestön liikkuvuus, rikollisuus ja terrorismi, ratkaisemiseksi. Eurokriisi on hidastanut monia hankkeita. Jatkuessaan eurokriisi voisi ajaa koko maailmantalouden lamaan, jolla olisi vakavia poliittisia seurausvaikutuksia.

Alpo Rusi
12.9.2012

Leave a Reply