Buenos Airesin loputtomat harmaat betonirakennukset ovat voimakkaassa kontrastissa kaupunkia koristavien valtavien muraalien ja värikkäiden graffititeoksien kanssa. Kaupungin katukuvassa sekoittuvat poliittiset kannanotot, historialliset tarinat sekä leikittelevät, surrealistiset hahmot ja kuviot. Katutaiteeseen varsin sallivasti suhtautuvasta Buenos Airesista on tullut 2000-luvulla yksi Latinalaisen Amerikan tärkeimmistä katutaidekaupungeista.
Tunnetusti huonona suunnistajana vietin ensimmäiset viikkoni Buenos Airesissa jatkuvasti eksyksissä. Se ei kuitenkaan juuri harmittanut, sillä Buenos Aires on täydellinen paikka harhailla vaikka tuntikaupalla; jokainen väärä käännös on mahdollisuus löytää uusia katutaiteen aarteita, joita tässä kaupungissa on kaikkialla.
Katutaidetta todella arvostetaan Buenos Airesissa, ja se näkyy myös teoksien laadussa. Täällä katutaidetta ei tarvitse tehdä yöllä poliisia pakoillen, vaan suuri osa töistä tehdään täysin luvallisesti, mahdollistaen huolitellut ja yksityiskohtaiset lopputulokset sekä erilaisten materiaalien ja tekniikoiden kehittelemisen.
Etenkin vähäiset rajoitukset rakennusten ulkoasujen maalaamiseen liittyen houkuttelevat katutaiteilijoita Buenos Airesiin. Lain mukaan kiinteistön omistaja saa lähes vapaasti päättää, miten rakennuksen ulkoseinät maalataan. Onkin hyvin yleistä, että sopivan seinän löydettyään artistit ottavat yhteyttä omistajaan ja esittelevät heille ideansa. Katutaidetta tehdään myös tilaustyönä, sillä myös yritykset, etenkin ravintolat ja baarit, ovat huomanneet katutaiteen suosion ja palkkaavat taiteilijoita koristelemaan seiniään.
Katutaide on kaupungin asukkaille ylpeydenaihe laatunsa lisäksi myös siksi, että moni näkee sen kuvastavan sananvapautta. Argentiinan seitsemän vuotta kestänyt raaka sotilasdiktatuuri ja tähän liittynyt vapaan ilmaisun väkivaltainen tukahduttaminen ovat vielä elävänä kansalaisten kollektiivisessa muistissa. Katutaide ja sen yhteiskunnalliset kannanotot ovat monen silmissä symboli tuon synkän aikakauden voittamisesta.
Maan palattua demokratiaan vuonna 1983 julkisiin tiloihin palaaminen alkoi varovaisesti, kun usko takaisinvoitettujen oikeuksien pysyvyyteen oli vielä hatara. Silti katutaiteelle kehittyi jo 80-luvun Argentiinassa tärkeä tehtävä: graffititeokset pitivät esillä kysymystä diktatuurin aikana kadonneiden toisinajattelijoiden kohtaloista ja vaativat ihmisoikeuksia loukanneita johtajia vastuuseen teoistaan.
Vuoden 2001 talousromahduksen jälkeen Buenos Airesin katutaide lähti räjähdysmäiseen kasvuun. Historiallisen vararikon seurauksia ihmisten elämään tuskin voi liioitella. Argentiinalaisten säästöt haihtuivat ilmaan peson arvon romahtaessa totaalisesti, ja jopa puolet historiallisesti rikkaan maan kansasta vajosi köyhyyteen. Päättäjät vaikuttivat avuttomilta vaikeuksien edessä. Tästä surullisenkuuluisana esimerkkinä käy joulukuun 2001 tapahtumat, kun maa kävi läpi viisi eri presidenttiä vain kahden viikon sisällä.
Näinä synkeinä hetkinä katutaiteesta löytyi tapa purkaa ahdinkoa. Aluksi graffiti toimi lähinnä osana mielenosoituksia ja poliittisen eliitin vastustamista. Pian sen ylipolitisoitumiseen kuitenkin kyllästyttiin, ja syntyi aivan uudenlainen ilmaisutapa: huolettomat, surrealistiset ja värikkäät kuviot ja hahmot, joiden tarkoitus oli edes hetkellisesti piristää kaupungin asukkaita keskellä talousromahduksen aiheuttamaa huolta. Näiden henki elää yhä vahvana Buenos Airesin katukuvassa.
Buenos Airesin betoniseinät ovat vuosien varrella muuttuneet katutaiteen kanvaaseiksi, jotka kertovat Argentiinan ja sen asukkaiden tarinoita. Ne tarjoavat tilan sekä poliittisille kannanotoille että leikitteleville mielikuvitushahmoille, ja kaikelle siltä väliltä. Kannattaa siis eksyä Buenos Airesiin tutkiskelemaan dialogia, jota käydään kaupungin katujen seinillä.
Teksti ja kuvat: Mira Sairanen