Ensimmäisessä postauksessani selostin ”kiertävä suurlähettiläs” -instituution taustaa. Seuraavassa kuvaus marraskuun lopulta siitä, mitä kiertäminen voi merkitä. Kahdeksan päivän ohjelmasta osa oli suunniteltua, osa taas johtui nopeasta ohjelman muutoksesta. Tähän joutuu toisinaan sopeutumaan maissa, joissa aikakäsitykset poikkeavat meikäläisistä.
Sunnuntai: Lento Armenian pääkaupunkiin Jerevaniin – Moskovan kautta. Järkevä reitti, ei joudu lentämään ihan sydänyöllä, vaan voi nukkua koko yön hotellin sängyssä.
Maanantai: Twinning-kilpailuun (EU-varoin toteutettava, kahden EU-maan yhteishanke, maaparit kilpailevat keskenään) osallistuminen. Suomi ja Saksa esittelivät tarjouksensa Armenian korkeakoulutuksen uudistamishankkeeksi. Pidin tukipuheenvuoron. Voitimme! Suomalainen asiantuntija muuttaa Jerevaniin pariksi vuodeksi ja monet asiantuntijat käyvät lyhyemmillä keikoilla. Kontaktilounas, sen jälkeen automatka Kaukasus-vuorten yli (5 h) Tbilisiin. Junamatka kestäisi vajaan vuorokauden.
Tiistai: Siirtyminen Tbilisistä parinsadan kilometrin päähän Borzhomiin, missä YK:n kehitysjärjestö UNDP istuttaa uudelleen Georgian sodassa vuonna 2008 tuhoutunutta metsää Suomen varoin, Georgian metsäviranomaisten kanssa. Metsänistutusta, lehdistötilaisuus ja näkyvyyttä. Projekti erinomainen!
Tbilisin kautta takaisin (vuorten yli) Jerevaniin. Autossa (vanha mersu) kylmä, vuorilla oli jo pakkasta. Perille puoli kahdelta yöllä.
Keskiviikko: Jerevanissa EU-kokous ja tapaamisia. Sovittu, Georgian armenialaisalueille järjestetty puhetilaisuus peruuntuu, koska torstaina piti taas päästä Tbilisiin ja sitä kautta Bakuun, valtuuskirjettä luovuttamaan. Lentoja Jerevanin ja Bakun välillä ei Karabahin konfliktin takia ole, siksi autolla taas yli vuorten, yötä vasten.
Torstaina oli sitten siirtyminen Tbilisistä Bakuun, jossa perjantaina piti olla valtuuskirjeen jättöön liittyviä tapaamisia. Suora lento Bakuun (1 h) oli kuitenkin peruttu, matka taittui sen sijaan Kiovan kautta (6 h). Saapuessani puolen yön jälkeen perille vastassa oli ulkoministeriön protokolla, joka yllättää: valtuuskirjeen jättö tapahtuu heti seuraavana aamuna (piti tapahtua vasta lauantaina)!
Perjantaina valtuuskirjeseremoniat ja keskustelut presidentin kanssa Bakun ulkopuolella sijaitsevassa presidentinpalatsissa. Tämän jälkeen tapaaminen ulkoministerin protokollapäällikön kanssa (yleensä järjestys on päinvastainen). Illalla sitten tapaaminen kunniakonsulin kanssa.
Lauantai: Lento takaisin Tbilisiin, tällä kertaa Istanbulin kautta. Tältä näyttävät vuoret koneen ikkunasta.
Vastassa oli Georgian ulkoministeriön protokolla, oma limusiini ja juhlallinen vastaanottoseremonia, koska seuraava päivä,
sunnuntai oli merkittävä: Georgian uuden, vapain vaalein valitun presidentin virkaanastujaiset, joissa edustin Suomea. Komea tilaisuus.
Maanantaina Kiovan kautta kotiin.
Yhteensä kahdeksan yötä reissussa, mutta vain kaksi yötä samassa hotellissa, muutoin paikan vaihto joka yö. Periaatteessa tietysti järkevää, koska yhdellä matkalla sai hoidettua monta asiaa. Autokilometrejä kertyi kuitenkin kolmelta vuorten ylitykseltä vajaa 1000 km, Borzhomin matkalta 300 km ja lentokilometrejä 8000 km ”alueella”. Siihen kun lisätään runsaat 6000 km matkoihin Helsingin ja Kaukasian välillä, hiilijalanjälki nousee melkoiseksi.
Aika usein tuleekin miettineeksi, että suurlähetystön avaaminen olisi itse asiassa myös ekoteko…