Ihmisoikeuspuolustajat tekevät työtä ihmisoikeuksien toteutumiseksi kaikkialla maailmassa usein haastavissa ja jopa vaarallisissa olosuhteissa. Vuonna 1998 hyväksytyn YK:n ihmisoikeuspuolustajajulistuksen perusteella ihmisoikeuspuolustajaksi voidaan määritellä kuka tahansa, joka työskentelee rauhanomaisesti ja väkivallattomasti edistääkseen ja suojellakseen ihmisoikeuksia.
Ihmisoikeuspuolustajien tukeminen on erityisen tärkeää ja osa Suomen ihmisoikeusperustaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomi tukee ihmisoikeuspuolustajia auttavaa Lifeline–rahastoa ja edistää ihmisoikeuspuolustajien asemaa sekä kahdenvälisesti että kansainvälisissä järjestöissä, mukaan lukien Euroopan neuvostossa.
Ihmisoikeuspuolustajat Euroopan neuvostossa
Euroopan neuvosto työskentelee ihmisoikeuspuolustajien aseman parantamiseksi. Järjestön pääsihteerin perustaman mekanismin kautta ihmisoikeuspuolustajat voivat ilmoittaa heihin kohdistuvista toimista suoraan pääsihteerin toimistoon. Tätä mekanismia tulisi vahvistaa ja kehittää edelleen. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu on kiinnittänyt erityistä huomiota ihmisoikeuspuolustajien tukemiseen tekemällä yhteistyötä ihmisoikeuspuolustajien kanssa ja edistämällä heidän toimintaedellytyksiään Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa. Ihmisoikeusvaltuutettu on antanut suosituksia jäsenvaltioille sekä lausuntoja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle (EIT) ihmisoikeuspuolustajia koskevissa valituksissa, jotka ovat valitettavasti viime vuosina lisääntyneet.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö muodostaakin tärkeän oikeudellisen pohjan ihmisoikeuspuolustajien tukemiselle. Ihmisoikeuspuolustajia koskevissa valituksissa korostuvat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvatut ihmisoikeudet kuten sananvapaus (10 artikla) sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus (11 artikla), jotka ovat toimivan kansalaisyhteiskunnan ja siten demokratian kulmakiviä.
Tuomioistuin on todennut myös loukkauksia koskien oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen. Näin käy kun ihmisoikeuspuolustaja on perusteettomasti pidätetty tai vangittu.
”Chilling effect”
Poikkeuksellisen vakavia ovat tapaukset, joissa tuomioistuin on todennut vastaajavaltion loukanneen oikeuksien rajoitusten väärinkäytön kieltoa. Tällöin tuomioistuin katsoo, että vastaajavaltio on rajoittanut valittajan oikeuksia muutoin kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen sallimin perustein. Monesti taustalla on katsottu olevan ihmisoikeuspuolustajien ja muiden samanlaisessa toiminnassa mukana olevien henkilöiden vaientaminen. Nämä 18 artiklan loukkaukset kertovat yleisesti kansalaisyhteiskunnan ja toimivan demokratian kapenevasta tilasta ja niin kutsutusta vaientamisvaikutuksesta (”chilling effect”).
Kun ihmisoikeuspuolustajiin kohdistuu (perusteettomia) rikosoikeudellisia seuraamuksia, se toimii varoituksena myös muille olla osallistumatta vastaavaan toimintaan. Näin kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset heikkenevät entisestään. Siksi ihmisoikeuspuolustajien tukeminen on tärkeää paitsi yksilön ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta, myös demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi koko yhteiskunnan tasolla.
Tuomioiden täytäntöönpanon valvonta
Ihmisoikeuspuolustajien tilanteen seuraaminen Euroopan neuvostossa ei pääty tuomioistuimen antamaan tuomioon. Euroopan neuvoston ministerikomitea valvoo, että langettavan tuomion saanut valtio myös noudattaa tuomiota. Valtion tulee vapauttaa perusteettomasti vangittu ihmisoikeuspuolustaja, maksaa tuomioistuimen määräämät korvaukset sekä ryhtyä toimiin, jotta vastaavia loukkauksia ei tapahdu muiden kohdalla. Tämä voi edellyttää muutoksia lainsäädäntöön. Vaikka tuomioiden täytäntöönpanon valvonta on usein tuskallisen hidas prosessi, se myös toimii. Pitkän ja vaikean valvontamenettelyn jälkeen azerbaidžanilainen oppositiopoliitikko Ilgar Mammadov vapautettiin vankeudesta ja hänelle maksettiin EIT:n tuomiossa määrätyt korvaukset.
Suomi jatkaa työtä ihmisoikeuspuolustajien aseman parantamiseksi Euroopan neuvostossa.Tänä syksynä Suomi on seurannut läheisesti turkkilaisen kansalaisyhteiskuntavaikuttaja Osman Kavalan tilannetta. Kavala on ollut vapautensa menettäneenä vuodesta 2017 saakka. Vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi jo lähes vuosi sitten Kavalan vangitsemisen ja häneen kohdistuvien rikosepäilyjen rikkovan Euroopan ihmisoikeussopimusta (ml. 18 art.) hän on edelleen tutkintavankeudessa. Ministerikomitea on vaatinut Kavalan vapauttamista välittömästi ja jatkaa tapauksen seuraamista myös seuraavassa tuomioiden täytäntöönpanon valvontaa käsittelevässä kokouksessa maaliskuussa 2021.