Nousevan auringon maa tunnetaan ehkä parhaiten geishoista ja sumopainijoistaan, mutta myös värikkäistä trendeistä ja mielenkiintoisesta popkulttuuristaan. Täältä löytyy jokaiselle jotakin, fanitit sitten mangaa, animea tai japanilaista idolimusiikkia. Kävimme  työporukalla eräänä maanantai-iltana japanilaisen tyttöbändin CY8ERin keikaalla kurkistamassa, miltä japanilainen fani- ja idolikulttuuri oikeasti näyttävät. Kokeneimmatkin yllättyivät näkemästään.

Idolikulttuurin kahdet kasvot

Japanilainen fani- ja idolikulttuuri on tärkeä osa maan populaarikulttuuria. Idoleilla tarkoitetaan usein tähteydestä haaveilevia, uransa alkuvaiheissa olevia nuoria, hyvännäköisiä laulajia, jotka esiintyvät tyttö- tai poikabändeissä, ja joiden elämä pyörii pääasiassa idolielämän ympärillä keikoilla, kuvauksissa ja sosiaalisessa mediassa.

Idolielämä on paljon muutakin kuin pelkkää musiikkia. Se on elämäntyyli, jota valaisevat ja varjostavat erityisen vahva fanikulttuuri, kova kilpailu sekä tiukasti pinttyneet tavat ja säännöt. Alan hieman kyseenalaisesta maineesta huolimatta idolikulttuuri kukoistaa ja lähes jokainen pikkutyttö haluaa olla isona kuin lempi-idolinsa.

Omaan silmääni idolit näyttävät edustavan monia asioita, joista japanilaiset tykkäävät: söpöyttä, visuaalisuutta ja tuotteistettuja elämyksiä. Kärjistetysti sanottuna idolit ovat fanikulttuurin luoman bisneksen tuotoksia.

Nuoret laulajat istuvat täydellisesti japanilaiseen kawaii-kauneusihanteeseen (söpö). He pyrkivät korostamaan söpöyttä koko olemuksellaan, pukeutumisellaan sekä puhe- ja elekielellään. Hieman ironista kyllä, suurin osa naisidolien fanikannasta koostuukin miehistä; nuorista opiskelijoista aina keski-ikäisiin liikemiehiin.

Täällä fanittaminenkin on viety täysin uudelle tasolle – niin hyvässä kuin pahassa.

Idoleista on tehty faniensa ihannoimia tuotteita, joiden lähes koko elämää voi seurata somen välityksellä. Idolien naamat koristavat bändien oheistuotteita kynistä postereihin, ja fanit voivat ostaa itselleen niin aikaa kuin yhteiskuviakin lempi-idoliensa kanssa.

Suuresta ihailusta ja suosiosta huolimatta harvan idolin elämä on kovin ruusuista ja vielä harvempi pääsee koskaan huipulle saakka.

Hyppiviä pukumiehiä ja tarkkaan hiottuja koreografioita

En voi kieltää, ettenkö olisi nauttinut elämäni ensimmäisestä idolikeikasta. Lähes täyteen ahdattu pieni konserttisali Shibuyan sydämessä heräsi henkiin, kun CY8ERin tytöt nousivat lavalle. Tunnelma oli katossa alusta alkaen, ja lopulta meno oli kovempaa kuin Ruisrockissa konsanaan!

Pääasiassa miehistä koostunut yleisö villiintyi toden teolla heti ensimmäisten sointujen pärähtäessä ilmoille. Sadat valotikut heiluivat ilmassa useissa eri väreissä. Jokaisella idolilla on oma teemavärinsä, ja jopa keski-ikäiset pukumiehet pomppivat musiikin tahtiin kuin viimeistä päivää. Lämpö nousi ja tunnelma parani, mitä pidemmälle keikka eteni – siitäkin huolimatta, että suurin osa yleisöstä nautti keikasta vain yhden juoman taktiikalla. Kuuluihan pääsylippuun yksi juoma keikkapaikalla.

Myös visuaalisuus oli vahvasti läsnä, niin idolien pukeutumisessa, valaistuksessa kuin tarkkaan mietityissä tanssikoreografioissakin. Esiintymisasut olivat kuin suoraan mangalehtien sivuilta, ja valot välkkyivät tuhansissa eri sävyissä. Hienon lavashow’n kruunasi  tanssikoreografiat, jotka eivät varmasti jättäneet ketään kylmiksi. Itsellä tuli hiki jo pelkästä katsomisesta.

Intohimoiset fanit antoivat oman mausteensa show’hun. Sen lisäksi, että keikkapaikan lattia tärisi musiikin tahdissa satapäisen yleisön pomppiessa, sai myös varoa, etteivät hurmaantuneet fanit hyppineet päälle tai törkkineet vahingossa valotikuillaan. Yleisömassojen muodostamilta yhtäkkisiltä piireiltä ja aalloilta oli mahdotonta välttyä ja keikan puolessa välissä tajusinkin ajautuneeni ihmisvirtojen mukana takaa aivan eturiviin.

Innokkaimmat fanit hyppivät toistensa selkään nähdäkseen yleisömassojen keskeltä oman suosikkinsa. Vaikka kuuleman mukaan askelmerkit oli sovittu jo hyvissä ajoin faniryhmien keskustelupalstoilla, eivät ainakaan seurueemme miehet välttyneet täysin selkään kiipeäviltä japanilaisfaneilta.

Kävi ilmi, että yleisön joukossa melkein kaikki muukin oli ennalta suunniteltua ja sovittua koreografiaa, josta oli keskusteltu muun muassa sosiaalisessa mediassa ja bändin fanisivuilla. Idolipiirien fanikulttuurissa korostuukin ennen kaikkea yhteisöllisyys. Keskustelu on aktiivista, konserteissa vedetään tietyt kannustushuudot, fanit tutustuvat toisiinsa ja vaihtavat kokemusten lisäksi esimerkiksi kuvia keskenään. Jotkut vertaavat sitä jalkapallokulttuuriin.

Japanilainen idolikeikka oli kaikkea muuta kuin osasimme ennakkoon odottaa. Vaikka en monilla keikoilla ole Suomessa ollutkaan, voisin väittää, että ero japanilaiseen idolikeikkaan on suuri. Erityisesti fanien energia, into ja omistautuminen nousivat tasolle, jota pääsee harvoin Suomessa kokemaan.

Wilma Jaanto

Matkailuinnon kai äidinmaidosta saaneena olen aina etsinyt uusia seikkailuja: aluksi perheen kanssa Itämerta ristiin rastiin purjehtien ja myöhemmin maailmaa yksin kierrellen. Vuosi lukiovaihdossa Australian auringon alla, puoli vuotta yliopistovaihdossa Sveitsien Alpeilla ja nyt reilut kolme kuukautta korkeakouluharjoittelussa Tokion sykkeessä ovat tehneet minusta maailman kansalaisen, joka haluaa ymmärtää maailmaa ja sen kulttuureja paremmin ja toivottavasti antaa myöhemmin myös jollain tavalla takaisin. Japaniin minua vetivät mielenkiintoinen kulttuuri, herkullinen ruoka ja halu ymmärtää maan liiketoimintaympäristöä ja markkinoita. Suomessa tulen ikävöimään Japanista erityisesti ystävällisiä ihmisiä, sushi bowleja ja Tokion monia ihania puistoja.