Yllättävän moni suomalainen ostaa pelkän menolipun lähtiessään matkalle. Syynä saattaa olla joko se, että paluuajankohtaa ei ole vielä päätetty tai että paluulennon hankkimiseen ei ole (vielä) rahaa. Yhä edelleen elää myös sitkeästi käsitys, että ulkoministeriö jossain tilanteessa tarjoaisi ilmaisia ”konsulikyytejä” maailmalta kotiin.

Äskettäin työttömäksi jäänyt Juhani* päätti lähteä viettämään talven ankeimman ajan Etelä-Eurooppaan ja osti menolipun Roomaan. Pankkitilin säästöistä tuli sopivasti matkakassaa käteisenä.

Paikan päällä Roomassa hän varasi muutamaksi yöksi majapaikan hostellista. Aurinko paistoi ja elämä hymyili.

Jo kolmantena lomapäivänä kohdalle osui kuitenkin taskuvaras, joka vei sekä luottokortin että käteisvarat. Juhani kääntyi suurlähetystön puoleen ja pyysi avustusta hostellin laskuun, reissun jatkamiseen ja paluulippuun kotimaahan.

Asianhoito sai yllättävän käänteen, kun konsulivirkailija ei avannutkaan kukkaronnyörejä vaan kehotti ottamaan yhteyttä lähiomaisiin Suomessa, jotta joku lainaisi Juhanille rahaa ja välittäisi tämän tarvitsemat varat rahanvälitysfirman kautta.

Juhania kovasti ihmetytti, ettei valtio huolehdi pulaan joutuneista veronmaksajista maailmalla. Onnekseen hän sai yhteyden kummitätiinsä, jonka avustuksella hoitui niin hostellilaskun maksu kuin lentolipun hankinta.

Muista siis tämä:

• Ulkoministeriö ei maksa paluumatkan lentolippua, sairaala- tai hotellikuluja, sakkoja tai mitään muitakaan kustannuksia, mitä matkan aikana voi tulla matkalaisen maksettavaksi.
• Hädänalaiseen asemaan joutuneelle saatetaan poikkeuksellisesti tehdä vain kotimatkaa varten ulosottokelpoinen takaisinmaksusitoumus, ellei lipulle löydy muuta maksajaa. Takaisinmaksusitoumuksesta peritään toimitusmaksu.

*) Juhanin tapaus on kuvitteellinen, mutta tositapahtumien inspiroima.