Egyptin median viime päivien ykkösaiheena on pysynyt  (vesimassoja) ravisuttava uutinen Etiopiasta. Toukokuun lopussa Etiopia ilmoitti suunnitelmistaan suuren ”renessanssipadon” (Grand Ethiopian Reneissance Dam, GERD) rakentamisesta. Niilin virtaa alettiin samalla uudelleenohjaamaan patoa varten, neljä kuukautta ilmoitettua aikataulua aikaisemmin. Tieto tuntui yllättävän kaikki Egyptissä nostaen valtavan haloon maassa. Villit huhut veden- ja sähköntuotannon tyrehtymisestä ovat vallanneet median. Hieman kyseenalaiseksi tämän ”yllätyksen” tekee se tosiasia, että padon valmistelu ja rakennustyö on jo pitkällä käynnissä. Suunnitelmat ovat toki auki vielä toteutuksen suhteen, mm. padon täyttämisen kestosta ja lopullisista vaikutuksista alueen maille. 

Padosta on suunniteltu massiivista (pituus 1780 metriä ja korkeus 145 metriä), valmistuessaan se on kymmenenneksi suurin pato maailmassa. Patoaltaan pinta-ala, 1680 neliökilometriä, mahdollistaa 74 miljardin neliömetrin vesimassan säilömisen. Tämän hetkinen suunniteltu padon valmistuminen olisi vuonna 2017. Pato maksaa arviolta 4,2 miljardia USD, rakennusurakan suorittanee italialainen yritys.

Padon todelliset vaikutukset pohjoisen valtioille edelleen epäselviä

Arviot todellisista vaikutuksista Egyptin ja Sudanin veden- ja sähköntuotantoon sekä viljeltävän maan tilaan ovat edelleen hieman epäselviä ja riippuvat mm. padon täyttämisen kestosta ja vedensäätelystä sekä sopimuksista veden- ja sähköntuotannosta maiden (Etiopia, Sudan ja Egypti) välillä. Asiantuntijatiimi (sisältäen asiantuntijoita Egyptistä, Sudanista, Etiopiasta sekä neljä ulkomaalaista asiantuntijaa) on valmistellut raporttia padon vaikutuksista viimeisen vuoden ajan. Lopullinen raportti suosituksineen ei ole julkinen, joten vaikutuksista on vaikea tämänkin johdosta raportoida yksityiskohtaisesti. Joka tapauksessa, asiantuntijatiimin lausunnoissa ollaan huolissaan vaikutuksista Egyptin ja Sudanin ekosysteemeille sekä maataloudelle. Pelottavimpana skenaariona esitetty padon murtuminen johtaisi kohtalokkaisiin seurauksiin sekä Sudanissa (ml. Khartoum) että Egyptissä, varsinkin jos samalla Nasser-järvi olisi jo valmiiksi täydessä korkeudessa. Padon täyttämisen aikana (arviolta kuusi vuotta) Egypti menettäisi arviolta 30% vedentuotannostaan. Padon valmistumisen jälkeen varsinkin kuivina kausina negatiiviset vaikutukset ekosysteemiin olisivat merkittäviä. Tässä vaiheessa kuitenkin realististen arvioiden tekeminen tuntuu mahdottomalta.

Egyptin historiallista asemaa (vihdoin) haastetaan

Egyptillä (ja Sudanilla) on ollut historiallisesti ylivertainen asema Niilin alueellisissa kysymyksissä. Aina 1800-luvun lopulta alkaen Niilin juoksua koskevissa alueellisissa sopimuksissa Egyptille ja Sudanille  on jätetty veto-oikeus kaikkiin uusiin vedenkulkua mahdollisesti muuttaviin aloitteisiin. Samalla Egyptille ja Sudanille on taattu yhteensä 84 miljardia kuutiometriä vettä, josta pääosa kuuluu Egyptille. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Niilin yläjuoksun köyhät maat ovat vihdoin päässeet osittain eroon sodista ja levottomuuksista ja pystyneet siten keskittymään kehitysohjelmiinsa sekä aktivoitumaan kansainvälisissä poliittisissa suhteissa, joissa Niilin alueen status quo on nyt vahvasti haastettu. Vuonna 1999 solmitun Niilin valuma-alueen aloitteen (Nile Basin Initiative, NBI) pyrkimys oli harmonisoida ja koordinoida Niilin valuma-alueen maiden vesipolitiikkaa. Aloite on saamassa jatkoa yläjuoksun maiden irtiottoina, joista Etiopian pato on konkreettisin ja merkittävin esimerkki. Ennusmerkkejä politiikan muutoksesta oli nähtävissä Entebessä toukokuussa 2010, jolloin kuusi Niilin yläjuoksun maata solmivat keskenään sopimuksen, johon sekä Egypti että Sudan eivät osallistuneet.

Sininen Niili tuottaa Egyptille 85% sen vedenjakelusta, joka on kokonaisuudessaan 55 miljardia kuutiometriä. ”Renesanssipato” on yksi neljästä suunnitellusta padosta Sinisellä Niilillä. Egypti on tunnetusti ollut hyödynsaaja Niilin vesialueella. Egyptin kansalaisilla onkin ollut lähes täysimääräinen veden ja sähkön saatavuus, kun se köyhissä etelän maissa (kuten Etiopia) on ollut vähemmistön oikeus. Kehityspoliittisessa tarkastelussa tilanne on vaikea. Etiopia sekä sen naapurimaat ovat erittäin  köyhiä. Vedensaanti ja sähköntuotanto on aidosti kehityksen esteenä maissa, eikä luonnonrikkauksia ole saatavilla näihin tarpeisiin köyhässä Afrikassa.

Mediamyrsky huipentui presidentin tapaamiseen

Media on tarttunut Etiopian padon uutisointiin ennennäkemättömällä tasolla. Dramaattisuutta ei ole puuttunut uutisoinnista. Sattumaa tai ei, koko aihe on presidentti Mursille ristiriitainen. Toisaalta alusta lähtien oppositio on käyttänyt tilannetta heikentääkseen presidentin asemaa. Toisaalta, median dramaattinen uutisointi padosta on siirtänyt (vain osittain) presidenttiin kohdistunutta kritiikkiä, mikä tulee kulminoitumaan presidentti Mursin vuosipäiväksi (30.6.) suunniteltuihin massamielenosoituksiin.  ”Pato-gate” sai surkuhupaisimman käänteen viime viikolla presidentin koollekutsumassa tilaisuudessa. Paikalla presidentin palatsissa oli useiden poliittisten puolueiden (nykyhallinnon sekä opposition) edustajia sekä muita keskeisiä vaikuttajia. Tilaisuudessa oli tarkoitus keskustella luottamuksellisesti suhtautumisesta Etiopian patoon ja ulkopoliittisiin toimenpiteisiin jatkossa. Tilaisuus lähetettiin suorana tv-lähetyksenä Egyptissä, tästä oltiin kuitenkin ”unohdettu” informoida ainakin osaa osallistujista. Tilaisuudesta muodostui eräille poliitikoille nöyryyttävä kokemus, jota varmasti kadutaan pitkään. Ehdotukset olivat villejä aina kapinallisjoukkojen, tiedustelupalvelun ja lahjonnan käyttämisestä Etiopian padon rakennuttamisen estämiseksi. Tästä tapahtumasta tuskin hyötyi kukaan osallistujista, sillä jo ennestään  politiikoilla ei ole suurta luottamusta kansan keskuudessa. Suurin voittaja tilaisuudesta olikin lehtien komediapalstat ja television talkshow-isännät, jotka ovat ottaneet skandaalista kaiken irti.

Kunhan ”myrsky vesilasissa” tai itse asiassa patoaltaassa laantuu, osapuolten välillä tullaan käymään vielä lukuisia syvällisiä neuvotteluja. Todennäköisimmin neuvotteluissa tarvitaan vielä puolueeton osapuoli, onkin esitetty konsultointia Arabiliiton, Afrikan Unionin ja/tai YK:n avulla. Toivoa sopii, että tässäkin ongelmassa on löydettävissä kompromissiratkaisu, joka tyydyttäisi kaikkia osapuolia. Vesi on Afrikassa mittaamattoman arvokas rikkaus, johon valitettavan harvalla on pääsy.  Niili on alueen yhteinen aarre,  jota toivottavasti jatkossa käytetään yhä tehokkaammin ja kestävämmin samalla varmistaen, että alueen kansalaiset saavat myös jatkossa nauttia Niilin rikkauksista niin etelässä kuin pohjoisessa.