Minulle Gorongosa on synkän historiansa vuoksi ollut lähes myyttinen, pelottava paikka. Pari viikkoa sitten pääsin vierailemaan kansallispuistossa turistina ja yllätyin näkemästäni: puisto on nousemassa uuteen kukoistukseen. Siitä on tullut merkittävä luonnon monimuotoisuuden tutkimuskeskus sekä ympäröivien kyläyhteisöjen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukija.

Gorongosa on paikannimi, joka ei jätä ketään kylmäksi Mosambikissa. Se tunnetaan oppositiopuolue Renamon asevoimien päämajana, puolueen toukokuussa menehtyneen johtajan Afonso Dhlakaman viimeisenä piilopaikkana ja nyt käynnissä olevien rauhanneuvottelujen yhtenä päänäyttämönä. Gorongosa on myös kansallispuisto, joka 1960-luvulla houkutteli matkailijoita ja tuon ajan julkkiksia Gregory Peck’istä John Wayne’iin ja muihin ympäri maailmaa.

Kansallispuisto sijaitsee yli 1000 km Maputosta luoteeseen lähes tiettömän taipaleen takana Mosambikin keskiosassa ja kattaa tällä hetkellä lähes 4000 neliökilometriä savannia, metsiä, vuoristoa kuin kosteikkoalueita. Osa nykyisestä puistoalueesta ”suojeltiin” jo Portugalin siirtomaavallan aikana 1920-luvulla, ensin koko Keski-Mosambikia hallitsevan Mosambik Companyn yksityiseksi metsästysalueeksi. Vuonna 1960 Gorongosasta tuli virallisesti kansallispuisto.

Sisällissota verotti luonnon monimuotoisuutta

Lähes kaksi vuosikymmentä jatkunut sisällissota verotti raskaasti puiston eläinkantaa ja puustoa ja infrastruktuuri tuhottiin maan tasalle. Sodan päättyminen toi mukanaan uudet uhkatekijät: salametsästäjät ottivat puiston haltuunsa ja eläinkannan arvioidaan pienentyneen vuosina 1993–96 jopa 90 prosentilla sotaa edeltävään aikaan verrattuna.

Kun jälleenrakentaminen 1990-luvun lopulla käynnistyi, puistossa oli yli 2200 norsusta arviolta 100 jäljellä, 100 vesiantilooppia, 300 ruokoantilooppia ja muutama seepra. Leijona ja monet muut eläinlajit oli hävitetty kokonaan.

Nyt eläinkanta on lisääntymässä, ja työtä tehdään sitkeästi niin eläinten salametsästyksen kuin metsien laittoman hakkuun kitkemiseksi. Vuonna 2017 tehdyn laskennan eläinten lukumäärä oli moninkertaistunut: leijonia on noin 50-70, norsuja lähes 500, virtahepoja noin 400, ruokoantilooppeja yli 10 000 ja vesiantilooppeja yli 40 000. Lisäksi puistossa elää runsaasti muita antilooppilajeja.

Monet kansalliset ja kansainväliset organisaatiot, yhteisöt ja yksityiset henkilöt ovat tukemassa Gorongosan kansallispuiston palauttamista entiseen loistoonsa. Kaikkein merkittävimmän sysäyksen työlle on antanut amerikkalainen Greg Carr, IT-alalla omaisuutensa hankkinut filantrooppi.

Greg Carr-säätiö on allekirjoittanut Mosambikin hallituksen kanssa yhteistyösopimuksen, jonka puitteissa säätiö rahoittaa puiston jälleenrakentamista, sen eläin- ja kasvikunnan elvyttämistä, suojelua sekä laaja-alaista tutkimustyötä puiston biodiversiteetin kartoittamiseksi.

Ekoturismia ja kyläyhteisön kehittämistä

Sopimukseen sisältyy myös ekoturismin kehittäminen sekä puistoa ympäröivien kyläyhteisöjen tukeminen tavoitteena koulutus- ja terveyspalvelujen sekä työllisyyden parantaminen. Niinsanotulla puskurivyöhykkeellä asuvien, pääosin erittäin köyhien ihmisten tuki on välttämätöntä sekä inhimillisistä syistä että luonnonpuiston tulevaisuuden turvaamiseksi.

Kahden päivän aikana minulla oli onnea nähdä erilaisten antilooppilaumojen lisäksi pahkasikoja, krokotiilejä, upeita lintuja sekä leijona. Norsut pysyivät tällä kertaa metsien siimeksessä, mutta niiden jälkiä ja jätöksiä kyllä näkyi siellä täällä.

Eläinsafarien lisäksi pääsin tutustumaan luonnonpuiston merkittävään tutkimustyöhön, jossa on mukana niin useita ulkomaisia yliopistoja kuin mosambikilaisia yliopistoja. Tutkimustyön tavoitteena on kartoittaa kansallispuiston maailmanlaajuisestikin harvinaisen laaja eläin- ja kasvikunta, josta on tähän mennessä identifioitu vain murto-osa.

Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli seurata ”Tyttöjen Klubin” jalkapallo-ottelua, joka on yksi keino työssä tyttöjen voimaannuttamiseksi.  Ottelun cheerleaders-joukossa oli mukana oli mukana tyttöjen äitejä ja ”kummitätejä”, joilla on tärkeä rooli nuorten kouluttamisessa ja sitouttamisessa puiston suojelemiseen.

Matka Gorongosan luonnonpuistoon vie aikansa, mutta on ”vaivan väärtti”. Perillä suomalaista matkailijaa ilahduttaa vastaavan puistonvartijan, Pedro Muaguran tervetulotoivotus selvällä suomenkielellä.

Hän kertoi hymyillen opiskelleensa ensin Suomen kehitysyhteistyövaroin tukemassa Chimoion metsäalan oppilaitoksessa Mosambikissa ja suorittaneensa sen jälkeen metsä- ja puuteollisuusalan korkeakoulututkinnon Suomessa. Suomalaisten veronmaksajien rahat ovat tuottaneet tulosta siinäkin hankkeessa.