Kehitys kehittyy ja maailma vaurastuu. Hiljattain julkaistun Maailmanpankin Global Monitoring Reportin mukaan köyhyys olisi vuonna 2015 vähentynyt 9,6 prosenttiin, jos mittarina käytetään alle kahden dollarin päivätuloja.

Erilaiset rahavirrat kehitysmaihin kasvavat. Jo nyt ulkomaiset suorat investoinnit – eläke- ja muiden rahastojen sijoitukset sekä siirtolaisten kotimaihinsa lähettämät rahasummat – ovat moninkertaisia tulovirtoja verrattuna kehitysmaiden saamaan julkiseen kehitysapuun ODAan (official development assistance).

Maailma kuitenkin eriytyy. Käsissämme on yhä enemmän hitaasti mutta varmasti vaurastuvia maita. Toisaalta on myös joukko erittäin hauraita, lähinnä askelia takaperin ottavia maita. Ero näiden maiden välillä on muun muassa siinä, millä keinoin ne pystyvät rahoittamaan kehitystään.

Paremmin menestyvät maat voivat hyödyntää useita rahoituksen lähteitä. Köyhimmät puolestaan ovat riippuvaisia julkisesta kehitysavusta. Development Initiatives -järjestön mukaan tällaisia maita oli vuonna 2013 vielä 39. Valtaosa näistä maista on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Haasteenamme on löytää konsteja, joilla tehdä mielekästä yhteistyötä molempien maaryhmien kanssa. Siihen tarvitaan erilaisia rahoituksen ja yhteistyön keinoja ja muotoja.

Yksi keino on käyttää kehitysapua vipuna. Esimerkiksi kehityspankit, kuten Maailmanpankki tai Afrikan kehityspankki, myöntävät takauksia kehitysmaihin suuntautuville yksityisen sektorin investoineille. Tällaiset takaukset ovat elintärkeitä investointien houkuttelemiseksi epävakaisiin kehitysmaihin, joihin muuten ei yksityinen raha virtaa.

Kehityspankit myöntävät myös lainoja tuottavaan yritystoimintaan ja infrastruktuurin rakentamiseen kehitysmaissa. Kaupallisen kannattavuuden lisäksi rahoituksessa korostetaan aina hankkeiden myönteisiä kehitys- ja ympäristövaikutuksia. Rahoittamalla kehitysmaiden yrityksiä kehityspankit tuovat hankkeille uskottavuutta ja lisäävät muiden rahoittajien valmiutta osallistua niihin.

Tässä piileekin jutun juju. Mitä enemmän yksityistä rahaa saadaan houkuteltua kestävän kehityksen rahoitukseen, sitä vähemmän kehitys riippuu kehitysavusta.

Maailmanpankin Global Monitoring Report