”Kylän naiset olivat kerääntyneet hygieniapakettien jakotilaisuuteen, jonka yhteydessä tehdään perushygieniakoulutusta. Oli hienoa nähdä, kuinka paikallinen kollegani hoiti tilanteen paitsi ammattitaidolla myös standup-koomikon karismalla. Tilaisuudessa käytiin läpi perushygienia, mutta myös naurettiin reippaasti. Elämän karu todellisuus unohtui hetkeksi. Etusijalle pääsivät raskaana olevat ja imettävät naiset. Kaikki hygieniapaketit luovutettiin nimenhuudon jälkeen allekirjoitusta tai sormenjälkeä vastaan.”

Tämä muistiinpanoni Dhadingin piirikunnasta on tehty muutama viikko Nepalin vuoden 2015 maanjäristyksen jälkeen. Järistys tapahtui huhtikuisena lauantaina keskellä päivää. Itse järistys kesti vain minuutin, mutta tuon minuutin aikana maa jalkojen alla siirtyi kymmeniä metrejä sivuttaissuunnissa ja muutamia metrejä ylöspäin.

On vaikeaa unohtaa tai kuvata sitä äänimaiseman jylyä mikä tähän luonnonmullistukseen liittyi.

Järistyksessä kuoli välittömästi lähes 9 000 ihmistä ja arviolta 3–4 miljoonaa nepalia menetti lapsensa, äitinsä, siskonsa, kotinsa, kastelukanavia ja temppeleitä. Varsinaista pääjäristystä seurasi vuoden aikana yli 500 henkisesti hyvin raskasta jälkijäristystä. Muutamissa piirikunnissa tuhoutui jopa 90 prosenttia rakennuskannasta.

Hätäapuoperaatio käynnistyi välittömästi ennakkoon laadittujen valmiussuunnitelmien ja -rakenteiden mukaisesti. Työskentelin itse tuolloin UNICEF Nepalin maatoimiston vesihuolto- ja sanitaatiopäällikkönä ja vastasin maanjäristyksen jälkeisestä hätäapuoperaatiosta veden ja sanitaation osalta.

Varautuminen pelasti pahimmalta

Järistys ei tullut yllätyksenä. Mannerlaattojen saumakohtaan kertynyt paine purkautuu isoina maanjäristyksinä, joita Nepaliin odotetaan noin 80 vuoden sykleissä – keväällä 2015 elettiin jo reippaasti jatkoajalla. Tämän takia Suomi yhdessä UNICEFin kanssa oli ollut hereillä jo vuosia.

Suomen ja UNICEFin yhteisrahoitteisessa vesihuolto- ja sanitaatio-ohjelmassa oli laadittu valmiussuunnitelma voimakkuudeltaan 8,0 maanjäristyksen varalle. Osana ohjelmaa koulutettiin omaa, hallinnon ja kumppaneiden henkilöstöä katastrofitilanteeseen. Itse asiassa sisäinen koulutuksemme päättyi maanjäristystä edeltävänä iltana. Lisäksi UNICEF ylläpiti Suomen tuella varmuusvarastoja hätätilanteen varalle.

Kaikessa karuudessaan Nepalin maanjäristys on esimerkki siitä, miten katastrofi voi tuhota hetkessä kaiken – myös kehitysyhteistyöllä saavutetut tulokset.

Maanjäristykset veivät Nepalin kehitystä vuosia taaksepäin ja lopulta taloudelliseksi menetykseksi arvioitiin noin 7–8 miljardia dollaria. Lopulta onni oli, että järistys osui koululaisten ainoalle vapaapäivälle lauantaille: arviolta 60 000 luokkahuonetta romahti.

Nepalin maanjäristys on myös esimerkki katastrofiriskeihin varautumisen välttämättömyydestä. Suomen ja UNICEFin yhteisohjelman ansiosta ulkopuolelta tulleet toimijat saivat ennakkoon paremmin tietoa tilanteesta ja hätäavun sisältö ja maantieteellinen jalkautuminen pystyttiin organisoimaan nopeasti.

Ohjelman varmuusvarastoista pystyttiin välittömästi jakamaan vesihuolto- ja sanitaatiotarvikkeita pahimmassa hädässä oleville, samalla kun tilasimme niitä lisää Nepalista, Intiasta ja Tanskasta. Ilman kaikkea tätä tuhot olisivat olleet vieläkin suuremmat.

Kriisistä toiseen

Nepal kertoo siitäkin, miten luonnonkatastrofien ja poliittisten suhteiden välinen yhteys voi toimia. Tai olla toimimatta. Keskellä valtavaa luonnonkatastrofia Nepal ajautui poliittiseen umpikujaan ison naapurinsa Intian kanssa.

Välittömän hätäapuvaiheen päättyessä syksyllä 2015 Nepalin hallitus hyväksyi pitkään valmistellun ja kiistellyn perustuslain, joka loi Nepaliin osavaltiorakenteen. Intia ei tästä pitänyt, ja jälleenrakentamisen käynnistymisen aikoihin talvella 2015–2016 se sulki maarajansa Nepaliin.

Alkoi noin viisi kuukautta kestänyt rajasulku, jonka myötä Nepalista loppuivat muutamassa viikossa polttoaineet, keittokaasu, lääkkeet jne.

Kadut hiljenivät, ruokaa ei voinut lämmittää, sisälämpötila tippui öisin 0–5 asteeseen. Tämä oli meillä – en uskalla edes arvailla, kuinka kovaa elämä oli tuolloin vuoristossa kotiensa raunioilla odottaville ihmisille.

Rajasulun taloudellisiksi menetyksiksi arvioitiin 10 miljardia dollaria eli enemmän kuin maanjäristyksen aiheuttamat tuhot.

Varautumistarve kasvaa tulevaisuudessa

Maanjäristysten lävitse eläminen hätäapuoperaation keskiössä jäi minulle lähtemättömästi mieleen. Varautumisen ja hätäavun osalta toimintamme Suomena oli esimerkillistä.

Vuoden 2015 kehitysyhteistyön määrärahaleikkausten jälkeen en ole henkilökohtaisesti kuitenkaan ihan varma olemmeko ottaneet opiksi onnistumisestamme, sillä viime vuosina emme ole pystyneet kovinkaan hyvin tukemaan luonnonkatastrofeihin varautumista.

Usein tämän kaltainen toiminta on väliinputoaja kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun rajapinnassa. Ilmastonmuutoksen myötä katastrofien riski kuitenkin vain kasvaa, samoin tarve niihin varautumiseen.

Seismologien mukaan paine mannerlaattojen saumakohdassa ei ole purkautunut läntisessä Nepalissa – päinvastoin vuoden 2015 maanjäristykset nostivat painetta siellä. Näin ollen yhä edelleen eletään jatkoajalla. Läntiseen Nepaliin on odotettavissa tänään tai ensi vuosikymmenellä energiamäärältään jopa kolmekymmentä kertaa suurempi maanjäristys.

Siihen varautumisen kanssa ollaan jo myöhässä.

Katso UNICEFin video Dhadingin piirikunnan hygieniapakettien jakotilaisuudesta vuodelta 2015.