Mikä riittää?

2

”Sano nyt Suvi, saadaanko sillä kehitysyhteistyöllä mitään järkevää aikaan?” Kahvilatapaaminen vanhan luokkakaverin kanssa. Sukulaistytön rippijuhlat. Kuka tahansa kehityspolitiikan ammattilainen saa kohdata tällaisia kysymyksiä tasaisin väliajoin.

Maailma on monella tapaa parempi paikka kuin vaikka kaksikymmentä vuotta sitten. Alle viisivuotiaat eivät enää kuole niin helposti kuin aiemmin, kuolleisuus on laskenut 50 prosenttia. Ihmiset pääsevät käyttämään sähköä myös vähiten kehittyneissä maissa, sähkön saatavuus on kaksinkertaistunut. Melkein kaikki maailman lapset aloittavat nykyisin alakoulun, 91 prosenttia.

Siis mielettömiä uutisia! Ei taida moni eno, serkku tai naapurin Ville näistä tietää, kun selaa aamupalapöydässä lehteään.

Kuva: Juho Paavola

Useiden aikavälien tuloksia

Onko maailman muutos kehitysyhteistyön aikaan saannosta? Sekä että. On paljon näyttöä siitä, että yhteistyö tuottaa niitä konkreettisia asioita, joita yksittäisen Suomen tukeman hankkeen tuloksina tulisikin syntyä: valmistunut kaivo, hyväksytty lakimuutos tai parantunut palvelu. Näitä on kohta valmistuva, eduskunnalle annettava Kehityspolitiikan tulosraportti pullollaan. Toki on haasteita – olisi outoa jos maailman vaikeimmissa ympäristöissä ei olisi – mutta kyllä, tavoiteltuja, järkeviä, konkreettisia tuloksia saadaan aikaan.

Nämä lyhyen aikavälin tulokset vaikuttavat usein myönteisesti laajempien kehitystulosten syntymiseen. Että ihmisillä on kaivon ansiosta pysyvämmin pääsy puhtaaseen veteen, että tyttöjen pakkoavioliitot vähenevät lakimuutoksen myötä, että lapset oppivat paremmin koulupalvelujen myötä. Näitäkin pystymme osoittamaan vaikka kuinka paljon.

Joskus kuitenkin oletamme liikoja ja tavoite ei toteudu: kehitysmaahallitus ei oikeastaan halunnutkaan muuttaa käytäntöjä, vaan tehdä vain ulospäin hyvältä näyttävän lain. Ja joskus tilanteet kääntyvät suorastaan kielteisiksi: väkivaltaiseksi puhjenneet levottomuudet tuhoavat jo aikaansaadut tulokset. Näihin pitäisi osata varautua ja vaikuttaa entistä paremmin.

Entä pitkän aikavälin vaikutukset?

Mielestäni ei ole realistista odottaa, että kehitysyhteistyömme olisi vastuussa siitä, syntyykö kehitysmaissa niitä laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia, joihin kehityspolitiikkamme tähtää. Suomen kehityspolitiikan tavoitteet on nähtävä juuri sellaisina kuin ne ovatkin: vaikutusketjun loppupään tavoitteina. Naisten ja tyttöjen asemaa ja oikeuksia parannetaan, kehitysmaiden talouksia kohennetaan ja työpaikkoja luodaan, yhteiskuntia vahvistetaan, tuodaan ruokaturvaa, vettä ja energiaa kaikille ja luonnonvarat saadaan kestävään käyttöön. Ei kehitysyhteistyö, eikä ainakaan yhden pienen Suomen kehitysyhteistyö, tähän riitä. Kehitykseen vaikuttaa niin valtavan moni muukin asia.

On aika puhua avoimesti siitä, ovatko odotukset kehitysyhteistyön tuloksista kohdallaan. Ja mikä on muiden toimijoiden ja muiden politiikka-alojen rooli.  Miten ne voisivat olla tehokkaampia, tuloksekkaampia ja saada jotain järkevää aikaan. Miten esimerkiksi diplomatia ja ulkopolitiikka voisivat toimia paremmin rauhanratkaisussa ja konfliktien ehkäisyssä?

Myötävaikuttamista ja selkeyttä oletuksiin

On aika täsmentää niitä tavoitteita, joiden syntymisestä Suomen kehityspolitiikkaa voi pitää tilivelvollisena. On kirjoitettava auki vaikutusketjuja ja niihin liittyviä oletuksia. On seurattava ja tarkkailtava niiden toteutumista. On tehtävä muutoksia toimintaan, politiikkaan ja rahoitukseen sekä oltava häpeämättä sitä, että kaikki ei mennyt, kuten oletettiin. On tehtävä näkyväksi sitä roolia, joka Suomen kehityspolitiikalla voi realistisesti olla, mutta tunnustettava sen rajat laajojen yhteiskunnallisten muutosten myötävaikuttajana. On oltava riittävän fokusoitunut ja tarkka. Monimutkaisessa maailmassa nämä valinnat eivät ole helppoja.

Sanon vielä saman kuin kahvipöytäkeskustelussakin: Olisiko maailmassa pitänyt tapahtua enemmän myönteisiä muutoksia viime vuosikymmeninä? Varmasti. Kouluun päässeet lapset eivät todistetusti opi, nälkäisten ihmisten määrä on kääntynyt taas kasvuun, ihmisten elinkeino on liian usein kausityön, elämiseen riittämättömän palkan ja ihmisarvottomien olosuhteiden varassa. Ilmastonmuutos vetää mattoa alta miljoonien haavoittuvimmassa tilanteessa elävien ihmisten oikeuksilta. Kaikkien on pakko parantaa. Myös kehitysyhteistyön.

Ulkoministeriö antaa eduskunnalle Kehityspolitiikan tulosraportin marraskuussa 2018. Syksyn kuluessa Kehityksen tekijöissä julkaistaan tulosten saavuttamiseen ja mittaamiseen liittyviä blogeja viikoittain.  

 

 

Kommentit

Tikkis 1 vuosi sitten

Kehitysavun tulokset ja satsaukset kohtaavat varmasti ainakin yhdessä asiassa. Väestön kasvu tuhoaa telluksemme ja se on pakko pysäyttää. Kehitysapu on vaikuttanut liikaa väestön kasvuun ja nyt on ymmärrettävä rajat. Se kehitys apu mitä nyt annetaan, niin olkoon ehkäisyneuvonta ykkös priotiteetti.

Suvi Virkkunen 1 vuosi sitten

Suomen kehityspolitiikan painopisteenä on naisten ja tyttöjen aseman ja oikeuksien vahvistaminen. Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja oikeudet on yksi sen keskeisistä työaloista.

Leave a Reply