Jotta ilmastonmuutokseen voidaan vastata, tarvitaan todella suurta muutosta. Ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi sopeutuminen on tärkeää, sillä muutosta ei voida enää kokonaan pysäyttää. Kehitysmaat tarvitsevat tukea voidakseen vähentää päästöjään ja sopeutua ilmastonmuutokseen.

Ilmastosopimuksen jäsenmaat sopivat Kööpenhaminassa 2009 uuden rahaston perustamisesta. Muutama vuosi myöhemmin Vihreä ilmastorahasto (Green Climate Fund) saatiinkin jo pystyyn. Nyt 10 vuotta myöhemmin rahoittajat pohtivat rahaston tulevaisuutta, Suomi muiden mukana.

 Vuonna 2015 Pariisin ilmastosopimuksen ollessa vielä neuvottelupöydillä, kokoonnuttiin sopimaan rahaston rahoituksesta. Obaman aikainen Yhdysvallat kiritti muita maita lupaamalla rahastoon kolme miljardia dollaria. Lopputuloksena saatiin kokoon reilun 10 miljardin dollarin potti.

Mikä tämä rahasto sitten on? Kun Kööpenhaminaan kokoontuneet valtionpäämiehet ja ministerit päättivät perustaa uuden rahaston, tavoitteena oli luoda jotain suurta ja uutta. Jotain sellaista, jolla voidaan vastata paremmin näihin haasteisiin.

Julkista rahaa tarvitaan etenkin vähiten kehittyneille maille ja pienille kehittyville saarivaltioille. Näillä mailla on paljon muitakin kehityshaasteita, ja rajallinen mahdollisuus tehdä asioita itse.

 Mandaattina ilmasto

Tänä vuonna yli 20 maan edustajat pohtivat mihin suuntaan Vihreää ilmastorahastoa tulisi kehittää ja kuinka paljon rahaa sille tulisi antaa tätä työtä varten. Perusmandaatti on selvä: kehitysmaiden vähähiilisen ja ilmastokestävän kehityksen tukeminen.

 Rahaston johtokunta on tähän mennessä hyväksynyt hankkeita yhteensä noin 5 miljardin dollarin edestä. On esimerkiksi päätetty tukea puhtaampia liesiä Keniassa ja Senegalissa, dieselgeneraattoreiden korvaamista Burkina Fasossa, vesihuollon varmistamista Kiribatilla ja yhteisöjen sopeutumista Vietnamin rannikolla. Vain muutamia esimerkkejä kertoakseni.

 Mikä on riittävää?

 Silti tuntuu, että kaikki ovat odottaneet rahastolta jotain enemmän. Jotain uutta ja ihmeellistä.

 Rahaston alkutaival ei ole ollut helppo. Kun erittäin politisoitunut ilmastoneuvottelufoorumi synnyttää jotain, se ei irrota helposti otettaan. Ensimmäisiä toimintavuosia onkin leimannut johtokuntatyön politisoituminen. Joskus on tuntunut siltä, että ilmastoneuvottelut jatkuvat johtokunnan kokouksissa.

 Toisaalta pitää ottaa huomioon, että rahaston rakennustyö on pitänyt tehdä alusta perustuksia myöten. Koska Vihreästä ilmastorahastosta haluttiin itsenäinen, se ei juurikaan tukeudu vanhoihin rakenteisiin. Siksi kaikki on pitänyt luoda nollasta.

 Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku

Voiko rahasto siis joskus lunastaa lupaukset? Sen varmasti vain aika näyttää. Käynnissä olevissa lisärahoitusneuvotteluissa voimme joka tapauksessa osaltamme viedä rahastoa oikeaan suuntaan.

Tulee myös muistaa, että tavoitteena ei ole koskaan ollut keskittää kaikkia ilmastorahoitusvirtoja Vihreälle ilmastorahastolle. Vain osa globaalista julkisesta rahoituksesta tulee kulkemaan tätä kautta. Puhumattakaan yksityisistä virroista.

 Rahasto on kuitenkin erittäin merkittävä poliittisesti, joten meneillään olevaan rahoituskierrokseen kohdistuu suuria odotuksia. Syksymmällä näemme millaisiin tuloksiin neuvottelupöydissä nyt päästään.