Kierrätystavaraa historian roskatynnyreistä

Taloyhtiömme päätti taannoisessa yhtiökokouksessa aloittaa muovin kierrätyksen. Keskustelua käytiin myös kompostoinnista.

Kierrätys on nykyään muotia. Tai itse asiassa se on pakollista. Ja mikä ettei. Ei se ole iso vaiva ja maailmakin tuntuu pelastuvan.

Myös historian roskatynnyreistä löytyy aika ajoin kierrätysmateriaalia: hakaristilippuja, sirppi- ja vasaralippuja, che guevara -paitoja… Mikä ettei, mutta pahaa hajua ja mieltä se aiheuttaa, eikä kierrättäjillä ole kyllä aikomustakaan parantaa maailmaa.

Syystä tai toisesta historiallinen kierrätysmateriaali on usein luonteeltaan autoritääristä, väkivaltaista ja suorastaan tappavaa. Sen luoneet tahot pelottelivat, tukahduttivat, kiduttivat ja tappoivat pysyäkseen vallassa. Maan ja kansan uhkaksi maalattiin ulkoinen taho, mutta todellisuudessa hallitsijat pelkäsivät omia kansalaisia ja oman aseman menettämistä – siis jonkinlaista värivallankumousta, jos lainataan tuoreempaa terminologiaa.

Ulkoinen uhka oli vain kuvajainen, johon kansan katseet yritettiin suunnata. Sensuurilla peitettiin se, että peilistä vastaan katsoi todellisuudessa oma kuva.

Suomen ja Neuvostoliiton suhdetta on puitu paljon, mutta vielä paljon on kompostia kääntämättä
Suomen ja Neuvostoliiton suhdetta on puitu paljon, mutta vielä paljon on kompostia kääntämättä. Kuva: Vesa Häkkinen

Käännä ja kastele

Eräät valtiot ovat tehneet historian jäteastioiden ja kompostien tuulettamisessa parempaa työtä kuin toiset.

Saksa onnistui toisen maailmansodan jälkeen kääntämään historiansa jäteastiat oikein kunnolla: komposti pysyi terveenä pitkälle tälle vuosituhannelle asti mutta ilmeisesti Saksojen yhdistymisen jälkeen sitä ei ole käännelty ja kasteltu ihan riittävästi.

Monessa Itä-Euroopan maassa astian kansi on auki, mutta talikko ulottuu vasta puoleenväliin. Venäjällä ongelmajäteastian kantta ei ole oikein uskallettu raottaakaan.

Suomessa historiaa on tongittu suhteellisen mukavasti, mutta aina joku maatumaton kikkare putoaa leijonien riepoteltavaksi. Ja kyllä riepoteltavaa vielä riittää.

Onkin niin, että myös historian roskatynnyrin sisältöä reippaasti kääntelemällä ja ilmaamalla hengitysilma pidetään raikkaana, kunnes sonta kompostoituu kunnolla. Jos kansi pidetään kiinni, massa alkaa mädäntyä, jopa paakkuuntua, ja haju on sen mukainen. Lisäksi kansi voi lentää väkivaltaisesti auki.

Kääntämällä, ilmaamalla ja hallitusti kierrättämällä myös historiasta voidaan saada kunnon multaa, jossa erilaiset kukat saattavat viihtyä yhdessä. Kirkas katse on silti syytä pitää peilissä.