Työpäivä 11.9.2001 Suomen YK-edustustossa New Yorkissa käynnistyi varhain. Uutiset näyttivät koneen iskeytyneen pilvenpiirtäjään, mutta oletettiin pienkoneeksi ja onnettomuudeksi. Lähdin sovitusti espanjalaiskollegan Jose D’Oryn kanssa tapaamaan Pohjois-Kyproksen (TRNC, Turkish Republic of Northern Cyprus) edustajaa toimistoonsa Turkki-taloon, joka sijaitsee YK:n päämajaa vastapäätä. Keskustelumme taustalla CNN raportoi tilanteen kehityksestä. Kollega päätti lähteä hakemaan lapsiaan alakaupungin lastentarhasta. YK:lta etäisyyttä WTC-torneille on viitisen kilometriä.
Suurlähettiläs Marjatta Rasi ja sotilasedustaja Timo Junttila johtivat edestä. Toimistorakennuksemme oli tyhjennetty ja väkemme kokoontunut ykkösavenuen ja 48. kadun kulmaan. YK:n päämaja oli niinikään evakuoitu. Ohitsemme marssi turvamiesten ja avustajien saattamana tuttu hahmo, entinen pääministeri, YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja Harri Holkeri. Valtioneuvos huikkasi suomalaisille ”rohkeutta!” ja jatkoi matkaansa.
Junat esikaupunkiin eivät kulkeneet, joten siirryin kollega Satu Suikkari-Kleven asuntoon odottelemaan ja seuraamaan uutisia. Korkealla sijaitsevasta huoneistosta oli esteetön näkymä etelään ja kakkosavenuelle, jolla liikkuivat enimmäkseen hälytysajoneuvot. Etelästä tulevat ihmiset ja autot olivat pölyn peitossa. Junaliikenne Grand Central -asemalta käynnistyi iltapäivällä. Matkustajina oli paljon torneista ja niiden ympäristöstä selvinneitä, jotkut silminnähden traumatisoituneina.
Joku kumma veti töihin seuraavanakin aamuna. Mieleen on jäänyt tyhjän junan ikkunasta piirtyvä kirkas aamu ja sininen taivas, jonka rikkoi Etelä-Manhattanilta nouseva savu. Puhelimeen tulvi huolestuneita viestejä. Perheen ja ystävien ohella soitti läheinen kollega Kroatian ulkoministeriöstä, entisestä asemapaikasta – lähetystöneuvos Andrej Plenkovic, joka tänään toimii maansa pääministerinä.
Kansainvälinen politiikka lähti rullaamaan. Turvallisuusneuvosto hyväksyi 12.9. yksimielisesti päätöslauselman 1368 ja Nato aktivoi viidennen artiklan. Ensimmäiset iskut Afganistaniin tehtiin alle kuukausi 9/11:n jälkeen. Kyseessä oli merkittävä kansainvälisen yhteisön solidaarisuuden osoitus YK:n isäntämaalle ja liittolaiselle. Terrorismi koettiin yhteiseksi viholliseksi.
Yhdysvallat ja tämän myötä maailma siirtyi uuteen asentoon. Myös New York jäi pitkäaikaiseen hälytystilaan. Tästä pitivät huolen myös pernaruttolähetykset.
Muutaman kuukauden päästä saimme ilmoituksen New Yorkin viranomaisilta: WTC-raunioista löytynyt siniristilippu haluttiin palauttaa suomalaisille. Lipun vastaanotti pääkonsulaatin tuolloinen kakkosmies Jari Sinkari. Lippu on kehystettynä Suomen uuden YK-edustuston ja pääkonsulaatin neuvotteluhuoneessa.
Vuosia myöhemmin toimiessani YK-suurlähettiläänä pääsihteeri Ban Ki-moon kertoi, että 9/11-aamuna yleiskokouksen puheenjohtaja Harri Holkeri ja tuleva puheenjohtaja, korealainen Han Seung–soo olivat olleet tehtävien vaihtoa koskevassa ”handover” -neuvonpidossa. Hanin kabinettipäällikkö, tuleva YK:n pääsihteeri Ban, oli sujauttanut esimiehelleen paperilapun, jossa todettiin asiantila. Han välitti lapun edelleen Holkerille, joka puolestaan sujautti sen taskuunsa. Kokous keskeytettiin. Pääsihteeri Ban harmitteli minulle historiallisen dokumentin jääneen suomalaisten käsiin.