Olen tehnyt nykyistä työtäni ulkoministeriön viestinnässä reilut viisi vuotta. Sinä aikana olen kiertänyt monenlaista kansainvälistä seminaaria ja konferenssia, joiden aiheena on ollut informaatiovaikuttaminen. Harvassa ovat olleet ne kerrat, kun Ylen toimittajan Jessikka Aron nimeä ei olisi mainittu.
Myös siksi syyskuussa ilmestynyt Aron kirja Putinin trollit oli harvinaisen odotettu. Luin kirjan saman tien.
Aro käy kirjassa läpi omaa historiaansa trollauksen kohteena. Samalla hän kertoo soljuvalla tyylillään kymmenen muun henkilön hieman erilaisen tarinan. Niissäkin aseena ovat valheet ja disinformaatio, painostus ja vainoaminen.
Henkilötarinat vaihtelevat ruotsalaisesta tutkijasta Martin Kraghista avoimia lähteitä hyödyntävän Bellingcatin perustajaan Eliot Higginsiin sekä ukrainalaisesta InformNapalm-palvelun nettiaktivisti Roman Burkosta suurliikemies Bill Browderiin.
Historiat eivät ole läheskään samasta muotista. Silti niiden läpi kulkee punainen lanka, jolla Aro kutoo kertomuksen yhtenäiseksi ketjuksi. Pääpaino on kirjan nimen mukaisesti venäläisessä – enemmän tai vähemmän hyvin organisoidussa – informaatiovaikuttamisessa.
Jessikka Aron oma historia trollaamisen kohteena saa kirjassa ymmärrettävästi suurimman painon. Kaikesta aistii, kuinka nämä kokemukset ovat satuttaneet kirjoittajaa. Kun lukee vuoden takaisen Helsingin käräjäoikeuden tuomion, jossa kolme ihmistä tuomittiin Aron kunnianloukkauksesta ja vainoamisesta, tämän ymmärtää vielä paremmin.
Kansainvälisestikin kiinnostava käräjäoikeuden tuomio oli erittäin hyvin perusteltu ja monella tapaa historiallinen. Tuomiossa otettiin laajasti kantaa, missä kulkevat sananvapauden ja inhimillisen ajojahdin rajat. Päätöksellä ei ole lainvoimaa, sillä asia käsitellään vielä hovioikeudessa.
Harva on profeetta omalla maallaan
Syyskuun lopussa Helsingissä pidetyssä Putinin trollien julkistamistilaisuudessa oli paikalla kansainvälinen kattaus kirjan sivuiltakin löytyviä hahmoja. Paikalla olivat edellä mainittu Martin Kragh, norjalainen Independent Barents Observerin päätoimittaja Thomas Nielsen ja ruotsalainen pääkirjoitustoimittaja Patrik Oksanen. Paikalla oli myös ukrainalainen InformNapalmin tiedottaja Anton Pavlushko.
Tällaisen kattauksen ja englannin kielen käytön suomenkielisen kirjan julkistuksessa ymmärtää, kun tiedostaa Jessikka Aron tapauksen saaman kansainvälisen huomion. Kuten Aro kirjassaan muistuttaa, hän on saanut toistuvasti kertoa omista kokemuksistaan niin kansainvälisissä konferensseissa kuin kansainväliselle medialle. Esimerkiksi The New York Times on antanut Arolle valtavasti huomiota.
Suomessa Aron tapauksen saaman kansainvälisen huomion mittakaavaa ei ole aivan ymmärretty – harva tosiaan on profeetta omalla maallaan. Merkittävänä voi kuitenkin pitää, kun Suomessa 75 median päätoimittajat allekirjoittivat huhtikuussa 2018 vetoomuksen, jossa tuomittiin journalisteihin ja avoimesti omalla nimellään toimiviin ihmisiin kohdistuva painostus ja suoranainen uhkailu. Vetoomuksessa viitattiin myös nimellä Aroon sekä Turun Sanomien/Lännen median toimittajaan Rebekka Härköseen.
Julkaisutilaisuudessa asiantuntijana paikalla oli myös tshekkiläinen Jakub Kalenský, joka toimi aiemmin Euroopan unionin ulkosuhdehallinnon East Stratcom -yksikössä. Sen keskeinen tehtävä on tuoda esille Eurooppaan ja eurooppalaisiin kohdistuvaa venäläistä informaatiovaikuttamista. Nykyään Kalenský työskentelee Atlantic Councilissa Tshekissä. Hän muistutti tilaisuudessa Aron tapauksen merkittävyydestä Suomelle: ”Toivottavasti ymmärrätte sen!”
Ymmärrän. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi toivon, että Putinin trollit julkaistaan myös englanniksi.