Viestintä kuuluu kaikille

Ulkoministeri Timo Soini kannusti puheessaan jouluglögeillä 15.12. kaikkia ulkoministeriön virkamiehiä osallistumaan julkiseen keskusteluun: ”Menkää televisioon, radioon ja kirjoittakaa lehtiin. On parempi, että me kerromme Suomen ulkopolitiikasta, kuin että joku muu tekee sen puolestamme”.

Valtiosihteeri Peter Stenlund on puolestaan todennut, että vaatimus tämän ajan suurlähettiläälle on valmius osallistua julkiseen keskusteluun.

Olen itse parhaillaan lukemassa Tim Fletcherin kirjaa Naked Diplomacy. Siinä vuonna 2011  nuorimmaksi Britannian suurlähettilääksi Libanoniin nimitetty Fletcher käy kiinnostavalla tavalla läpi, miten maailma ja diplomatia sen mukana ovat muuttuneet. Digitaalinen verkottuminen ja aktiivisuus sosiaalisessa mediassa ovat tulleet tärkeiksi työkaluiksi.

Tosiasia on kuitenkin, kuten olen kuullut F-Securen Mikko Hyppösen luennossa kuvailevan, ettei enää oikeastaan voida erotella reaalimaailmaa ja digitaalista maailmaa toisistaan, ne ovat nivoutuneet yhdeksi kokonaisuudeksi.

Ei siis ole kovasti liioiteltua sanoa, että diplomaatti joka laiminlyö digitaalisen maailman, jättää puolet hommistaan hoitamatta.

Kolme tviittiä päivässä?

Ulkoministeriössä olemme halunneet lähteä kannustuksen kautta, eli mitään pakkoa virkamiesten aktivoitumiseen sosiaalisessa mediassa ei ole. Kuulemani mukaan Meksikon suurlähettiläillä on jopa tulostavoite Twitterissä: kolme tviittiä päivässä. Tähän ei ole haluttu mennä.

Selvää on kuitenkin, että organisaatio voi tänä päivänä menestyvä vain mikäli kaikki työntekijät viestivät. Viestintä ei ole mikään oma erillinen saarekkeensa. Erityisesti ylimmän johdon esimerkki on tärkeä, se kannustaa muitakin ja antaa selkänojaa.

Sanonta siitä, että ”ei ole tärkeää, miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät”, ei ole tuulesta temmattu. Moni kohu olisi ollut vältettävissä, jos viestintä olisi hoidettu hyvin. Ajankohtaisena esimerkkinä voisi mainita kohun, joka syntyi Helsingin Sanomien vuodettuihin luokiteltuihin asiakirjoihin perustuvaan artikkeliin. Mikäli Hesari olisi jättänyt kuvat salaisista asiakirjoista pois ja käyttänyt ilmaisua ”Helsingin Sanomien tietojen mukaan…”, tuskin mitään kohua olisi syntynyt.

Lisää merkitystä omaan työhön

Kaikista ei tarvitse tulla ”Twitter-diplomaatteja”, tärkeintä on myönteinen suhtautuminen viestintään ja itselleen luonnollisten tapojen löytäminen omasta työstä kertomiseen. Ulkoministeriöläiset ovat kyselyiden mukaan ylpeitä työstään.  Lisää myös motivaatiota ja työn merkitystä, jos tietää, että työ näkyy ja vaikuttaa.

Koko talon kannalta on tietenkin arvokasta, että yhä useampi ihminen Suomessa ja maailmalla tietää työstä, jota ulkoministeriössä tehdään.  Sen eteen meidän jokaisen kannattaa ponnistella.