Kahdeksan kuukautta on ehtinyt vierähtää saapumisestani Pekingiin, ensikosketuksestani Aasiaan. Kaupunkina Peking on ruuhkainen mutta hengähdyshetkiä ja -paikkoja löytyy kyllä.
Tullessani Pekingiin muistan todenneeni, ettei kaupunki nyt niin erilaiselta vaikuttanut. Aikaisin kesäisenä sunnuntaiaamuna kaupunki tuntui uinuvan vielä ja kovin oli rauhallista. Rakennuksetkaan eivät vaikuttaneet erityisen aasialaisilta. Nyt kahdeksan kuukautta myöhemmin tiedän, miltä tungos ikävimmillään tuntuu. Se on esimerkiksi vieruskaverin märkä huppu painautumassa omia kasvoja vasten sadepäivänä metrossa.
Pekingin ihmispaljous näyttäytyy usein juuri täyteen pakattuina metrojunina. Vaikka Pekingin metrokartta on jännittävä häkkyrä ja metroasemat ovat kuin muuttuvia labyrinttejä ruuhka-aikoina, kun asemille lisätään aitoja ja luodaan uusia kulkureittejä ihmismassojen sujuvampaa ohjaamista varten, on metro edullinen ja näppärä tapa liikkua paikasta toiseen.
Katse kohti korkeita maamerkkejä
Metroasemilla uloskäyntejä yleensä on lukuisia, ja kerran jos toisenkin olen miettinyt ihan kotimetroasemallakin, että mihinkäs suuntaan sitä pitäisi lähteä. Onneksi pohjoinen on yleensä merkitty maahan metroaseman uloskäynnillä ja opasteet asemilla ovat melko selkeitä. Metro-ovien auetessa sitä kirmaa jo varsin vilkkaasti ulos tarkistettuaan ensin oikean poistumisreitin.
Pekingin kokoisessa kaupungissa on hyvä painaa erilaisia kiinnekohtia mieleen, jotta kaupungin hahmottaminen helpottuu. Katujen nimet eivät painu mieleen sitten millään, joten tuttujen rakennusten mukaan löytää perille.
Euroopan turistikaupunkeihin tottunut kaipaa enemmän turistikylttejä, joita toki jonkin verran onkin, mutta alikulkutunnelien kiinankieliset kyltit turhauttavat, kun merkkejä ei hallitse.
Rauhaa ja hiljaisuutta puistoista
Peking on kuitenkin niin suuri, että maan päältä alaa löytyy jokaiselle. Etenkin puistot on yleensä rakennettu väljiksi ajanviettopaikoiksi. Ensimmäinen pekingiläinen puistoni oli Ritan-puisto. Keski-Euroopan puistoihin tykästyneenä puiston ensivaikutelma oli mukavan erilainen, kun katulamput ja puistonpenkitkin olivat hyvinkin kiinalaisia. Puistoon on vapaa pääsy ja se sijaitsee niin sanotun ensimmäisen lähetystöalueen kupeessa.
Yksi Pekingin suosituista nähtävyyksistä on Taivaan temppeli, jonka yhteydessä on valtava puisto. Kesä on kuuma Pekingissä, joten pakollisten kohteiden välissä oli hyvä huilata puiden suojassa.
Puistoissa myös paikallinen kulttuuri herää eloon – se kulttuuri, jota itäisessä Pekingissä lasitalojen keskeltä on välillä vaikea hahmottaa. Vanhempi mies maalailemassa kiinalaisia merkkejä maahan, toiset harjoittamassa taijita, jotkut tanssimassa. Kaikki näistä ovat yleisiä puistoissa koettavia asioita. Varsinkin nyt kevätlämpimän koittaessa puistokulttuurikin herää uuteen eloon!
