Ohikulkijoiden päät kääntyvät perääsi kun astut julkiseen kulkuneuvoon. Kuuluisalla nähtävyydellä sinua kuvataan enemmän kuin tuhansia vuosia vanhoja monumentteja. Mitä on tapahtunut?

Kuulostaa siltä, että Hollywood-elokuvien tähtinäyttelijä astelisi tavallisen kansan keskuudessa. Kiinassa ei kuitenkaan tarvitse olla tv:stä tuttu herättääkseen kiinnostusta. Täällä huomion saamiseksi riittää, että on erinäköinen kuin valtaosa väestöstä.

Kiinan yli 1,3 miljardin asukkaasta yli 90 prosenttia on rodultaan han-kiinalaisia. Pienikin vaihtelu ulkonäössä voi herättää huomiota.

Nähtävyytenä kaupungilla

Ulkomaalaisia asuu Kiinassa asukaslukuun nähden häviävän pieni määrä, vain noin 600 000. Vaikka paikalliset saattavat suurimmissa kaupungeissa olla tottuneita ulkomaalaisiin, maalta kaupunkeihin saapuneille työläisille tai turisteille ensikohtaaminen länsimaalaisen kanssa voi olla ikimuistoinen kokemus.

Kiinalaisia vaaleampana länsimaalaisena saan taatusti huomiota.  Nykyisin edes salamavalon välähdys ei paljasta piilopaparazzia, sillä älypuhelimet kulkevat kaikkien taskuissa.

Joskus huomaan silmäkulmasta pylvään takana puoliksi piilottelevan ujon kuvaajan, välillä taas kameramies tulee itse reteästi kysymään, saisiko ikuistaa minut mummonsa kanssa samaan otokseen. Mahdollisuuden tullessa eteen, miksipä ei napata kuvaa tuosta eksoottisen näköisestä olennosta.

Ihastuttaako vai ärsyttääkö?

Toisia huomio ahdistaa, toiset saattavat nauttiakin siitä. Kiinnostuksen poissiirtäminen käskemällä tai takaisintuijotuksella toimii harvoin. Kiinalainen ei kiusaannu, vaikka näkeekin huomion kohteen katsovan takaisin. Silloin ei auta kuin kohauttaa olkapäitään ja tyytyä osaansa, tai aloittaa tuijotuskilpailu. Tai ottaa kuva muistoksi itsellekin.

Myönnyn yleensä aina, kun joku tulee kysymään minua kuvaan. Eihän se minulta pois ole. Lähinnä minua askarruttaa, kuinka montaa kiinalaista perhealbumia tai takanreunusta olen päätynyt koristamaan.

Säde Hautamäki

Suomen Pekingin-suurlähetystön harjoittelija