Alkuun vastuuvapauslauseke. Minä en juuri haravoi kiinalaistilastoja. En kun on kyse tuotantomääristä, en kun on kyse liikennekuolemista. Ehkä pitäisi. Molemmat olisivat varmasti opettavia lukuja. Varmuuden vuoksi käytän pyöräilykypärää ja hengityssuojainta.
”Ne ovat kotikutoisia”, pääministeri Li Keqiang totesi Wikileaks-sähkeiden mukaan jo vuosia sitten Kiinan talousluvuista.
Epätietoisuuden hälventämiseksi on katsottava energiankulutusta, raiteilla liikkuvan tavaran määrää ja pankkien antolainausta. Näin saadaan parempi kuva talouden dynamiikasta. Yhdistelmää kutsutaan ”Li-indeksiksi”.
Ehkä pääministerin viesti on passivoinut sisäisen tilastonikkarini.
Tilastot luomassa vakautta talouden heilahteluihin
Yleinen käsitys on, ettei Kiinan virallisiin tilastoihin voi luottaa, ainakaan sokeasti.
BKT:n lisäksi näin on muun muassa työttömyyden osalta, joka ei ole heilunut lasku- tai noususuhdanteissa. Toimittajat ja sijoittajat tekevät omaa myyräntyötään, johon on saatavilla paljon hyvääkin dataa. Luottaminen virallisiin laskelmiin ja kasvulukuihin olisi kuitenkin ”naiivia”, Financial Timesin Big Read sanoo.
”Kiinan todellinen kasvutahti kuluvana vuonna on alle neljä prosenttia, ja suunta on ylöspäin viime vuodesta. Ei alaspäin, kuten lähes kaikki muut esittävät.” Näin sanoi lounasseurani, pitkään Kiinaa seurannut Conference Boardin taloustieteilijä.
Ennuste eroaa merkittävästi muista.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF povasi vastikään 6,8 prosentin kasvua vuodelle 2015. Samalla tasolla ovat Suomen Pankin ennusteet. Ennusteiden eroja selittänevät tilastojen rinnalla laskentakaavat ja oletukset Kiinan kehityksestä. Ei kuitenkaan voida sanoa, kumpi kuvaisi kasvun tasoa tarkemmin. Todellisuus on moniulotteinen.
Crossing the river by touching the stones
Kiinan toimintaympäristöä – ei pelkästään sääntelyä tai jokapäiväistä yritystoimintaa – ympäröi sumuverho. Siitä ei pidä kuitenkaan hämmentyä, se vain kuuluu Kiinassa asiaan.
Kuva maan kehityksestä ei piirry hetkessä mutta ajan kanssa se tarkentuu. Sama koskee kaupantekoa ja kanssakäymistä. Kiina on valtavan dynaaminen, hämmentävän luova ja kilpailukykyinen mutta monesti suunnattoman jähmeä ja läpinäkymätön.
Pärjätäkseen Kiinassa on opittava Kiinaa käytännössä, oltava läsnä, tunnusteltava, ”ylitettävä joki kiviä tunnustellen” – luotava oma todellisuutensa.
Virallinen tulee sitten siinä rinnalla ja välillä käsi kädessäkin. Ajan myötä harhailu vähenee. Kuten viisivuotista komennustaan Pekingissä päättelevä kollegani jokin aika sitten totesi: ”I am still confused but now at a higher level”.
Tää on kyl yks mielenkiintosimmista aiheista!
ps. ei kai sitä kulttuurishokkia tuu ku oli niin hyvä perehdytys maan tavoille 😉