Yleensä kaikenlaisen huijauksen suhteen epäluuloiset kiinalaiset ovat hämmästyttävän hanakoita uskomaan mobiilimaksamisen luetettavuuteen. Maassa, missä 50–100 juanin käteinen raha tarkastetaan edelleen kaupoissa setelintunnistimilla ja missä digitaalisen kryptovaluutan käyttö on evätty, ihmiset ovat yllättävän luottavaisia matkapuhelimen 4G-yhteyden välityksellä tehtyihin rahansiirtoihin eli mobiilimaksamiseen.
Palasin muutama kuukausi sitten Kiinaan viiden sapattivuoden jälkeen ja olen jälleen ollut hämmästynyt siitä, kuinka paljon Kiinan yhteiskunta on muuttunut näinkin lyhyessä ajassa. Kuvittelin, että Kiinassa vuosikymmenen asuneena mikään täällä ei enää hämmästyttäisi minua. Olin väärässä.
On esimerkiksi silmiinpistävää, kuinka valkokaulustyöntekijöiden tyylitaju liikekeskustassa on parantunut lyhyessä ajassa, kuinka trendikäs kahvilakulttuuri on levinnyt kaikkialle ja kuinka kuntosali- ja terveysintoilubuumi tuntuu nyt olevan suurkaupunkien kiireisten ja menestyvien ihmisten uutta luksusta. Hämmästyttävin muutos on silti ollut 4G-matkapuhelinverkkoa hyödyntävien mobiilisovellusten lisääntyminen ja sitä mukaa käteisen rahan lähes täydellinen häviäminen maksuliikenteestä.
On erikoista, että mobiililaitteilla maksaminen on kehittynyt äärimmilleen juuri Kiinassa, jossa käteiseen rahaliikenteeseen on perinteisesti suhtauduttu epäilevästi. Esimerkiksi Pekingin lähikaupat tarkastavat edelleen käteisen setelintunnistimilla, koska väärää rahaa todella liikkuu. Samalla kuitenkin mobiilimaksaminen toimii vaivattomasti kaikkialla eikä kukaan epäile sen luotettavuutta tai sovelluksen lähettämien maksutositeviestien aitoutta.
Miten sovellukset toimivat?
Pääasiallisia mobiilimaksuun käytettäviä sovelluksia on kaksi: Alipay ja Wechatpay. Näistä Alipayn (支付宝) päivittäinen rahansiirtokatto on 12 000 euroa ja Wechatpayn (微信支付) 2 500 euroa päivässä. Mistään pikkusummista ei siis ole kyse. Tosiasiassa sovelluksia käytetään kuitenkin yleensä pienten päivittäistavaraostosten maksamiseen.
Palveluiden käyttöönotto edellyttää paikallista pankkitiliä, johon käyttäjätili sidotaan. Itse laite perustuu QR-koodia hyödyntävään teknologiaan. Sovellusta käytettäessä kuluttaja skannauttaa myyjällä joko oman maksukoodinsa mobiilipäätelaitteeltaan tai toisinpäin. Tämän jälkeen sovellus suorittaa maksun 4G-matkapuhelinverkon kautta käyttäjän pankkitililtä. Sovellus voi myös ohjata käyttäjän päätelaitteen määrätylle verkkosivulle, kuten verkkokaupan kotisivulle tai vaikkapa ravintolan ruokalistaan sekä hoitaa samalla palveluun liittyvän maksun.
Kaikki hoituu kännykällä
Mobiilimaksamisen mittakaava ja sen mahdollistamat elämäntapamuutokset Kiinassa ovat silmiinpistävät. Kännykällä voi esimerkiksi ottaa julkisen katupolkupyörän käyttöön, tilata taksin, ostaa konserttiliput, tilata ruoan kotiin kuljetettuna, maksaa ostokset kaupoissa tai vaikkapa tilata kotiapulaisen kotiinsa siivoojasovelluksen ”Ayi auttaa” (阿姨帮) kautta. Jopa Pekingin katukuvaan erottamattomasti kuuluvat kolmipyörätaksit hyväksyvät ja toisinaan suorastaan suosivat mobiilimaksua.
Olen kysynyt kiinalaisilta ystäviltäni ja kadunmiehiltä mitä mobiilimaksaminen ja eri sovellukset heille merkitsevät. Vastaus on usein, että ne helpottavat elämää ja ehkä jopa lisäävät vapaa-aikaa. Ne vaikuttavatkin täydellisiltä ratkaisuilta kiireisille Kiinan suurkaupungeissa eläville ihmisille.
Entä kääntöpuoli? Kenellä on pääsy ihmisten maksuliikennetietoihin ja mihin tietoja käytetään?
Lue myös: Kiinassa sovellukset auttavat kieli- ja palomuurien yli