Kolmen vuoden jälkeen on tullut minun vuoroni sanoa hyvästit Lissabonille ja siirtyä kohti uusia haasteita. Lähtiäisiksi muutama ajatus Suomi-Portugali -akselilta.

Oma havaintoni on, että suomalaisten Portugali-tuntemus on lähtökohtaisesti varsin vähäistä. Sääli, sillä Portugali on pieni mutta hyvin antoisa tuttavuus. Kyse ei ole pelkästään siitä monimuotoisuudesta, jota Portugalin historia, kulttuuri ja maantiede tarjoavat. Kyse on myös siitä globaalista perspektiivistä, mikä Lissabonista aukeaa muualle maailmaan. Ja siitä ihailtavasta luonnollisuudesta, millä portugalilaiset kohtaavat ulkomaailman! Tässä olisi suomalaisillekin ammennettavaa.

Vastaavasti Suomesta tiedetään Portugalissa valitettavan vähän. Toki rallisankarimme tunnetaan, ja Pisa-menestys, ja vähän jotain muutakin. Harmillista on, että viime vuosina Suomen kuva suuren yleisön silmissä on ollut lähinnä negatiivisesti latautunut, kun talouskriisin hoitaminen jätti portugalilaisten mieleen sitkeän kuvan Suomesta epäsolidaarisena ”haukkana”. Aktiiviselle, monipuoliselle maakuvan luomiselle on siis edelleen tarvetta. Mitä enemmän tiedetään, sitä vähemmän on tilaa ennakkoluuloille ja stereotypioille.

Portugalin menneisyyteen sisältyy uskomattomia loiston kausia mutta myös suuria vastoinkäymisiä. Yksi pohjakosketus tuli maan ajauduttua konkurssin partaalle keväällä 2011, ja tämän katastrofin jälkityötä tehdään edelleen. Suunta on ollut hiljalleen parempaa kohti, mutta tie on kivinen ja mutkainen. Toivotaan, ettei uutta jyrkännettä tule eteen. Sekä Suomelle että Portugalille on tärkeää, että molemmat pysyvät tukevasti jaloillaan. Näin se on, tässä EU:n ja euroalueen yhteisessä todellisuudessa.

Suomelle 100 vuotta itsenäisyyttä on tärkeä merkkipaalu. Itse hyvin tiedämme, miten suuria uhrauksia itsenäisyyden puolustaminen on vaatinut. Portugalin valtion lähes 900 vuotta kestäneen valtiollisen historian rinnalla merkkivuotemme tietenkin hieman kalpenee. Mutta juhlintamme saa toisenlaista painavuutta kun esitämme asian siinä valossa, että Suomelle koko tuo sadan vuoden jakso on ollut demokratian aikaa, ja koko tuon ajan myös naisilla on ollut äänioikeus ja vaalikelpoisuus.  Hyvä, Suomi!

Suomi on Euroopan rajamaa koillisnurkassa, Portugali vastaavasti ulkoreuna lounaiskolkassa. Toki välimatka on pitkä ja erilaista on muukin kuin ilmasto. Mutta kuten kaikkialla hoetaan, maailma pienenee. Ja vaikka kilometrit eivät muuksi muuttuisikaan, niin toivon, että jatkossa suomalaiset ja portugalilaiset löytäisivät toisensa helpommin niin kaupan, tieteen ja tutkimuksen, opiskelun, matkailun kuin muunkin ihmisten välisen kanssakäymisen tasoilla.

Omasta puolestani voin vakuuttaa, että sekä ammatillisen että henkilökohtaisen kokemuksen kannalta kolmen vuoden saldo on ehdottomasti positiivinen. Adeus, Lisboa!