Kohta kaksikymmenvuotisen diplomaattiurani aikana olen ehtinyt kokea jo kaikenlaista, mutta torstai 24. syyskuuta 2015 tulee jäämään elävästi mieleeni – eikä mitenkään miellyttävissä merkeissä.

Pöydälleni ilmestyi silloin isohko ruskea kirjekuori, jonka sisällä oli ”anonymous” -allekirjoituksella varustettu kirje. Kirje sisälsi erittäin vakavia syytöksiä Sambian viljelijäliiton ZNFU:n toimintaa kohtaan. Viljelijäliiton toimitusjohtajaa Ndambo Ndamboa syytettiin varastamisesta. Johtaja olisi suoraan käyttänyt liiton ja sen avunantajien varoja mm. oman maatilansa maisemointityöhön, ohjannut liiton tekemiä hankintoja omille yrityksilleen ja saanut sovittua suurempia palkkoja, ilmaisia lainoja ja katteettomia korvauksia.

Järkytyin. Tunsin Ndambon henkilökohtaisesti. Lisäksi minulla oli hyvä kuva viljelijäliitosta ylipäätään.

Sambian maataloudessa on valtavasti mahdollisuuksia: Sambia on kaksi kertaa Suomen kokoinen, ja siellä on runsaasti viljeltävää maata ja vesivaroja. Maasta voisi paikallisessa ilmastossa saada oikeilla viljely- ja kastelumenetelmillä kaksi, jopa kolme satoa vuodessa. Maatalous on kuitenkin pitkälti tehotonta omavaraistaloutta, pieniä perheviljelmiä, jotka keskittyvät maissiin ja joiden tuotto on heikkoa.

Tukea köyhimmille

Maaseudulla asuu valtaosa sambialaisista, myös kaikkein köyhimmät. Yli 70 prosenttia ihmisistä elää siellä köyhyysrajan alapuolella. Maatalouden tehottomuudella ja epäonnistumisella on raskas hinta, jota ilmastonmuutos pahentaa. Saman näkee nyt eteläisessä Afrikassa yleisemminkin: alueen maat tarvitsevat satojen miljoonien eurojen arvosta hätäapua satojen epäonnistuttua.

Suomi on tukenut Sambian maataloutta eri lähestymistavoin kymmenien vuosien ajan. Monimutkaiset maanomistusolot, ammatillisten taitojen, rahoituksen ja kastelujärjestelmien puute ja väestönkasvu sekä monet muut syyt ovat vaikeuttaneet edistymistä. Yksi ongelma hankkeissamme on ollut yhteistyökumppaninamme useimmiten toimineen julkisen hallinnon kapasiteetin puute. Se on näkynyt hankkeissa tehottomuutena.

Tuki ZNFU:lle oli uudenmuotoista: sen sijaan että nojattiin julkishallintoon, toimittiinkin yhteistyössä suoraan viljelijöiden oman etujärjestön kanssa. Tuki noudattaisi hyvän kehitysyhteistyön periaatteita: ei perustettaisi järjestölle raskaita rinnakkaisia seuranta- ja raportointijärjestelmiä, vaan varat ohjattaisiin järjestön ydintoimintaan, järjestön kanssa sovittavien linjausten mukaisesti. Samalla järjestön oma toimintakyky kehittyisi.

Äskettäin 110-vuotisjuhliaan juhlinut liitto oli perinteisesti ollut suurtilallisten, usein valkoihoisten farmareiden etujärjestö. ZNFU oli kuitenkin muuttanut toimintaprofiiliaan ja lähtenyt ajamaan pienviljelijöiden asiaa. Jäsenpohja laajeni 70–80 000 jäseneen, ja pienviljelijöille kehitettiin yhteistyössä yksityispankkien kanssa rahoitusmekanismeja, joilla nämä kykenivät investoimaan uusiin viljalajikkeisiin ja viljelymenetelmiin. Äskettäin alettiin tukea myös maatalouden mekanisoitumista, vuonna 2014 pienviljelijät saivat rahoituksen kautta ensimmäiset traktorinsa.

Sadot ja tulot kasvoivat

Alkuun kaikki tuntui menevän hyvin. Hankeseurannassa ilmeni, että tuen piirissä olevien viljelijöiden satomäärät ja samoin tulot kasvoivat. Merkittävä läpimurto tapahtui viime vuonna, kun maatalouden tukijärjestelmissä saatiin läpi Suomen ja muiden avunantajien ajama merkittävä uudistus ns. ”e-voucherin” käyttöönoton myötä. Uudistuksen piiriin tulleet viljelijät eivät saaneetkaan julkista tukea lannoitteina ja maissinsiemeninä, vaan suorana rahallisena tukena, jolla saivat ostaa sellaisia maatalouspanoksia kuin halusivat ja tarvitsivat. Reformi oli menestyksekäs, ja sen paikallistason toimeenpanossa viljelijäliitolla oli merkittävä rooli.

Matkustin lähes viikon ajan ZNFU:n toimihenkilöiden ja liiton äskettäin eronneen puheenjohtaja Evelyn Ngulekan kanssa Luapulan provinssissa. Vaikutuin liiton paikallisesta läsnäolosta ja viljelijöiden optimismista.  Suomen tuki viljelijäliitolle oli tarkoitettu tukemaan tuon Sambian köyhimmän läänin maanviljelyä, aiemman tukemme päättyessä.

Ensimmäiset viitteet, että ZNFU:ssa voisi olla jokin vialla tulivat toisen, Luapulassa päättyneen maatalousohjelmamme kautta. Sen lopputilintarkastus huomioi, että viljelijäliiton taloushallinnossa oli puutteita.  ZNFU:n teettämät itsenäiset tilintarkastukset olivat antaneet järjestölle puhtaat paperit, mutta nyt nousi huoli, että taloushallinto ei koko järjestön tasolla ollut sittenkään riittävän hyvällä tasolla. Tämän takia päätettiin tehdä erityistilintarkastus ZNFU:n koko maan tason taloushallinnosta. Tarkastusta valmisteltaessa saapui anonyymin pilliin viheltäjän kirje.

Kirje nosti huolen ja epäilykset uudelle tasolle. Edustusto konsultoi pikaisesti ministeriötä ja Ruotsin suurlähetystöä ja ruotsalaista We Effect -järjestöä, jotka myös olivat ZNFU:n rahoittajia.

Sambiassa talous ja politiikka ovat kovaa peliä, ja likaisiakin keinoja käytetään. Syksyllä 2015 ei voitu vielä tietää oliko toimitusjohtaja syyllinen, vai haluttiinko häntä vain mustamaalata. ZNFU on Sambian suurin ja vaikutusvaltaisin etujärjestö, jolla on monia vastustajia. Piti siis odottaa tarkastuksen tuloksia.

Epäilyt vahvistuvat

Tarkastus valmistui tammikuussa. Se vahvisti pitkälti mitä pilliin viheltäjän kirjeessä oli mainittu. Tammikuun lopussa Ruotsin lähetystö sai uuden kirjeen, jossa nyt nimellään esiintynyt ZNFU:n entinen virkailija toisti syytöksensä toimitusjohtajaa kohtaan.

Tarkastusraportti vuoti saman tien Sambian lehdistöön. Viljelijäliiton puheenjohtaja ja johtokunta syyttivät Suomea ja Ruotsia asian tuomisesta julkisuuteen, ja suhteet tulehtuivat pahasti. ZNFU vastasi tarkastukseen kiistämällä sen löydökset, ja syytti tarkastajia ajojahdista. Tilanne oli erittäin arka, koska puheenjohtaja Nguleka oli äskettäin valittu viljelijöiden maailmanliiton puheenjohtajaksi, ja Sambia isännöi liiton maailmankonferenssia samana keväänä!

Koska syytökset olivat vakavia, ja liitto kategorisesti kiisti väärinkäytökset, päätettiin teettää uusi tarkastus puolueettomalla ja ammattitaitoisella taholla. Tekijäksi valittiin Suomen KPMG.

Elokuussa valmistunut KPMG:n raportti vahvisti edellisen raportin tulokset. Enää ei ollut epäilystäkään, etteikö varoja olisi väärinkäytetty. Avunantajat olivat syvästi pettyneet siihen, ettei johtokunta tällä välin ollut ryhtynyt mihinkään omiin toimenpiteisiin asian johdosta. Asiasta oli tällä välin kiinnostunut myös Sambian taloudellisia väärinkäytöksiä ja erityisesti rahanpesua tutkiva viranomainen DEC (Drug Enforcement Commission). DEC keskusteli avunantajien kanssa, ja pidätti syyskuussa puheenjohtajan ja toimitusjohtajan. He pääsivät vapaalle takuita vastaan. Puheenjohtaja erosi tehtävästään,  ja johtokunta päätti erottaa toimitusjohtajan väliaikaisesti.

Tällä hetkellä Suomi käy yhdessä muiden avunantajien kanssa tarkasti läpi, paljonko veronmaksajien varoja ZNFU:lta vaaditaan takaisin ja mihin muihin mahdollisiin toimenpiteisiin ryhdytään. On mahdollista, että tämä tulee olemaan Sambian viljelijöiden pitkäikäisen etujärjestön loppu.

Suomi oli jo aiemmin päättänyt suunnata Sambia-tukensa toisaalle. Maaseudun kehitys otetaan huomioon Suomen tuessa Sambian yksityissektorille, mutta muuten tuki maanviljelykselle päättyy. Sen parissa jatkaisivat muut avunantajat.

Ongelmista huolimatta viljelijäliiton kautta on tuettu Sambian köyhimpiä viljelijöitä maan köyhimmillä alueilla. On autettu ihmisiä auttamaan itseään opettamalla heitä viljelemään paremmin menetelmin ja saamaan parempia satoja. Samalla on sopeutettu viljelyä ilmastonmuutokseen.

Maaseudulla elää köyhä enemmistö, ja juuri heidän vuokseen tarina on hyvin surullinen.

Avointa keskustelua korruptiosta

Jotain hyvää kuitenkin löytyy: tapaus on saanut Sambiassa erittäin runsaasti julkisuutta, ja se on nostattanut keskustelun korruptiosta. Niin ammattimainen kuin sosiaalinen media ovat olleet selkeästi Suomen ja Ruotsin puolella. Sambiassa ymmärretään hyvin, että muiden maiden veronmaksajien rahoja ei voi käyttää väärin. Samalla ollaan tuohtuneita siitä, että varat eivät ole menneet sinne minne oli tarkoitus: Sambian köyhille viljelijöille. Pitää muistaa, että osa väärinkäytetyistä varoista tuli viljelijöiden omista jäsenmaksuista.

Sambian presidentti Edgar Lungu on julkisesti sanonut ettei korruptiota siedetä eikä sen suhteen ole ”pyhiä lehmiä”. Varoja väärinkäyttävät asetetaan syytteeseen. Tapasin presidentin 6.10. ja nostin esille viljelijäliiton tapauksen, ja sanoin sen kyseenalaistavan kehitysyhteistyön perustaa ja olevan haitaksi Sambian maineelle. Presidentti vastasi, että korruptio on syöpä, ja hän haluaa tutkintaviranomaisten toimivan itsenäisesti sekä viljelijäliiton tapauksessa että muissa korruptioepäilyissä. Näin tehtäisiin vaikka syytettynä olisi ministeri.

Presidentin sitoumus ei merkitse korruption päättymistä Sambiassa. Mutta se antaa paikallisesti korkeimman tahon selkänojan käsitellä väärinkäytöksiä. Tätä pitää hyödyntää niin paljon kuin mahdollista, jotta maan köyhimmille ja maan kehittymiselle tarkoitettu tuki ei jatkossa valuisi vääriin taskuihin.