Kävin Espanjan Aurinkorannikolla tapaamassa suomalaisyhteisöä ja tutustumassa konsulaattimme toimintaan. Se painiskelee valtavan tehtäväpaljouden keskellä ja tekee loistavaa työtä erittäin työläiden ja raskaiden kysymysten parissa.  Tutustuin suomalaiskouluun, jonka oppimistulokset ovat hyvät.  Oppilaat lauloivat ja soittivat, mikä oli koskettavaa. Koululle soisi mielellään työrauhan ja vakaat olot, mistä jatkaa toimintaa. Osallistuin myös suomalaisjärjestöjen neuvottelukunnan kokoukseen. Paikalla oli järjestöjä martoista teatterin harrastajiin. Minusta näytti siltä, kuin suomalaisyhteisö Aurinkorannikolla on hyvässä ja pahassa hieman kuin kotimaamme koko kuva pienoiskoossa. Missä kaksi suomalaista kohtaa, he perustavat yhdistyksen ja ryhtyvät ajamaan asiaansa.  Suomalainen tartuu asioihin, eikä odota muiden hoitavan niitä kuntoon. Suomessa käy myös usein niin, että kun kolmas ja neljäs liittyy seuraan aletaan nahista yhdistyksen linjasta. Mutta se kuuluu elämään.