Nuorempana mietin usein, että olemme jopa pakotettuja omaksumaan muita kieliä oman äidinkielemme rajoittuneen puhujakunnan vuoksi. Olemmeko kuitenkin lopulta onnekkaassa asemassa oman pienen kielemme kanssa? Uudet opitut kielet tuovat mukanaan niin paljon muutakin kuin vain uuden keinon ilmaista itseään. Tämän olen oppinut kokemuksen kautta.

Espanjan kielen monet kasvot

Opin puhumaan espanjaa vaihto-oppilasvuoteni aikana Perussa. Muistan ne lukuiset keskustelut, joihin olisin halunnut osallistua, mutta kielenkantani eivät liikkuneet riittävän nopeasti. Tai ne vitsit, joita en lainkaan ymmärtänyt, mutta joille nauroin muiden mukana. Parhaiten mieleeni ovat kuitenkin jääneet ne paikallisten kertomat tarinat heidän elämästään, joita vihdoin eräänä päivänä aloin ymmärtää. Lähdin seikkailuun muutaman lukiokurssin sanavarastolla ja palasin kokonainen espanjankielinen maailma mukanani.

Suurin rikkaus, jonka vieraan kielen mukana saa, on avaimet toisen kulttuurin ymmärtämiseen. Uskon kielen ja kulttuurin välittömään ja rikkomattomaan yhteyteen sekä väitän, että jokainen kieli sisältää jotain sellaista, jota ei voi muilla kielillä täysin selittää. Yksi aivan yksinkertaisimmista esimerkeistä on espanjankielisten fraasien te quiero ja te amo ero, jota ei voikaan noin vain kääntää suomeksi tai englanniksi. Molemmissa kun on kyse rakastamisesta.

Kulttuurin ymmärtämisen kautta myös muita ihmisiä ymmärtää paremmin ja samalla oppii valtavasti itsestään ja identiteetistään. Toisaalta, antaa kieli myös kokonaan uuden identiteetin, toisenkielisen minän, joka kuuluu osaksi toista kulttuuria. Suomen kielen monotonisuuden vaihtuessa nousevaan ja laskevaan intohimoiseen espanjaan ei ole kumma, että oma olemuskin on jokseenkin erilainen.

Espanjan kieli yhdistää valtavan osan maailmaa ja kielen levinneisyys on mahdollistanut sen kehittymisen aina omaan ympäristöönsä sopivaksi. Suuressa osassa Espanjaa saat kuulla sihisevän z-kirjaimen ja vosotros eli te-verbimuodon, jotka ovat alueelle ominaisia. Argentiinassa sinä et ole tú, vaan vos ja verbikin taipuu eri tavalla. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, sillä kieliä kielen sisällä on useita. Kielen rikkauden vuoksi omakin espanjani on kehittynyt vuosien saatossa eri maiden aksenttien sekoitukseksi ja käyttämäni sanasto on varmasti laittoman kirjavaa.

BBC Mundon espanjalainen toimittaja kirjoittaa artikkelissaan, kuinka hän ymmärsi ensimmäistä kertaa oman kielensä todellisen rikkauden työskennellessään yhdessä erilaista espanjaa puhuvien kanssa. Kuinka jossain toisaalla sama asia ilmaistiinkin niin paljon paremmin, eikä hän ollut siitä lainkaan tietoinen, vaikka kieli olikin hänen äidinkielensä.

Vähemmistökielten asema Espanjassa

Vaikka pidän laajaa kieliryhmää rikkautena, olen vahvasti sitä mieltä, että vähemmistökieliä on vaalittava ja niistä on pidettävä huolta. Jos kieli katoaa, katoaa sen mukana niin paljon muutakin juuri kielen kulttuurisidonnaisuuden vuoksi. Onneksemme pienten kieliryhmien eteen tehdään yhä enemmän työtä. Päätökset, joilla vähemmistöasemassa olevien kielen säilymistä edistetään, ovat huomattavan tärkeitä.

Espanjassa vähemmistökielten asema on usein polttava puheenaihe. Koko maan virallisena kielenä toimii espanja tai oikeammin sen romaaninen murre castellano, joka syntyi Kastilian kuningaskunnan aikana keskiajalla ja jolla viitataan Iberian niemimaalla puhuttuun espanjaan. Castellanon rinnalla maassa tunnustetaan neljä alueellista virallista kieltä: katalaani ja sen variantti valencian kieli sekä araneesi, galego ja baski eli euskera. Virallisten vähemmistökielien lisäksi on Espanjassa useita paikallisia murteita ja kieliä, joilla ei ole virallisen kielen statusta.

Katalonian alueen merkittävyyden ja kieliryhmän suuren koon vuoksi on katalaanin asema usein otsikoissa. Katalaani on EU:n alueen suurin vähemmistökieli yli 6 miljoonalla puhujallaan. Kieltä oli pitkään jopa kielletty puhua, mutta se kukoistaa jälleen elinvoimaisena. Tie kielen aseman edistämiseksi on ollut pitkä ja se on vaatinut lainsäädäntöä, joka antaa kielelle tilaa hengittää ja tukee sen olemassaoloa.

Maaliskuun alussa Espanjan parlamentissa keskusteltiin kiivaasti lakiesityksestä, jolla maan vähemmistökielet saisivat koko maassa yhtäläisen statuksen espanjan kielen kanssa. Esitys oli mitä ilmeisemmin periaatteellinen julistus, joka ei tulisi muuttamaan varsinaista lakia, mutta se osoittaa, että kielten tasa-arvon vuoksi on vielä töitä tehtävänä – puhumattakaan työstä niiden kielten puolesta, joita ei tunnusteta virallisesti lainkaan.

Kaikkia kieliä on suojeltava

Yksi vaikuttavimmista keinoista edistää kielen säilymistä on pitää yllä opetusta kyseisellä kielellä. Espanjan käynnissä oleva koulutuslakiuudistus on nostanut keskustelun opetuskielistä jälleen ajankohtaiseksi. Maininta espanjan kielestä virallisena opetuskielenä poistuu laista uudistuksen myötä ja jättää siten kaksikielisille itsehallintoalueille kuten Katalonialle mahdollisuuden vähentää espanjankielistä opetusta. Korkein oikeus ja perustuslakituomioistuin ovat kuitenkin molemmat linjanneet, että vähintään 25 % kaikesta opetuksesta tulee olla espanjankielistä.

Vähemmistökielten asemaa laki ei uhkaa, mutta lakia vastustavatkin enemmistökielen edustajat, jotka pelkäävät espanjan kielen taidon heikentyvän, jos kielellä ei opeteta. Asetelma on nurinkurinen, sillä valtakielen edustajat ovat huolissaan oman kielensä puolesta, kun vähemmistökielelle annetaan enemmän tilaa. Loppujen lopuksi tilanne ei ole kovin yllättävä. Vaikka lain sanamuodon vaihtaminen ei todellisuudessa muuttaisi käytäntöä, antaa muutos siihen periaatteellisen mahdollisuuden. Lähes symbolisesta muutoksesta noussut reaktio kertoo kaiken oleellisen kielistä. Oli kieli valtakieli tai ei, on se osa identiteettiämme, osa kulttuuriamme, osa jokaista meitä.

Loppujen lopuksi koen, että olemme suomen kielemme kanssa hyvin etuoikeutettuja. Meillä on oma salakielemme, mutta myös mahdollisuus oppia valtavasti muilta. Jos vain niin haluamme, ei tuon oppimisprosessin tarvitse loppua koskaan.

Jenni Nummela

Kirjoittaja on vieraista kielistä ja kulttuureista sekä yhteiskunnallisista ilmiöistä kiinnostunut oikeustieteen ja taloustieteen opiskelija, joka ei koskaan haluaisi lopettaa uuden oppimista. Kiinnostus kansainvälisyyteen sekä espanjan kieleen johtivat lukion aikaiseen vaihto-oppilasvuoteen Perun pääkaupungissa Limassa. Vaihto-oppilasvuosi toi koko espanjankielisen maailman lähelle sydäntä.