Tansanian parlamentissa hyväksyttiin tällä viikolla vuoden 2014/2015 budjetti – tiukkojen keskustelujen jälkeen. Avunantajamaat ja virkamieskunta seurasivat lehteriltä, kun maan uusi valtiovarainministeri, rouva Saada Mkuuya esitteli budjetin.
Suomen johdolla budjettituen antajat tapasivat parlamentin budjetti- sekä hallinto- ja tarkastusvaliokuntia. Kävimme myös neuvottelut hallituksen kanssa siitä, miten budjettitukea uudistetaan niin, että sillä saadaan enemmän tuloksia aikaan.
Talouskatsauksessa tuotiin esiin karu totuus: Euroopassa ja muissa kehittyneissä maissa kasvu on kivuliasta, kun taas Afrikka nousee vauhdilla.
Puolet maailman 20:stä voimakkaimmin kasvavasta maasta on tällä hetkellä Afrikassa ja näiden joukossa on Suomen viidestä pitkäaikaisesta yhteistyömaasta neljä: Etiopia, Tansania, Sambia ja Mosambik (kasvuprosentit 6,5–10).
Tansanian ministeri arvioi, että talouskasvu on seurausta hyvästä talouspolitiikasta, raaka-aineiden korkeista maailmanmarkkinahinnoista ja instituutioiden vahvistumisesta. Kehitysyhteistyöllä on vaikutettu talouspolitiikkaan ja vahvistettu instituutioita.
Köyhyys vähenee
Tansaniassa talous on monipuolistunut. Tietoliikenne-, rahoitus-, rakennus-, vähittäiskauppa- sekä hotelli- ja ravintolasektorit kasvavat voimakkaasti. Myös metsäteollisuus kasvoi selvästi vuonna 2013.
Tansania on onnistunut myös vähentämään köyhyydessä elävien ihmisten osuutta väestöstä yli 34 prosentista 28 prosenttiin vuosien 2007 ja 2012 välillä. Tämä on merkittävä saavutus, ja samaa trendiä vahvistavat ruokaköyhyyttä mittaavat arvioinnit.
Hyvinvointia tulee arvioida muillakin tavoin. Tansaniassa sementti- tai tiilitaloissa asuvien määrä on noussut 33 prosentista 73 prosenttiin vuosien 2007 ja 2012 välillä. Samoin on noussut rajusti peltikattoisten talojen ja kännykän omistavien kotitalouksien määrä.
Dar es Salaamin pilvenpiirtäjissä tekee töitä ja sen ruuhkaisilla kaduilla ajaa koko ajan kasvava joukko Tansanian keskiluokkaa.
Tansanian parhaimpiin ekonomisteihin kuuluva keskuspankin johtaja Benno Ndulu kertoi pääministeri Jyrki Kataiselle tammikuisella vierailulla, että kehitysyhteistyö ja budjettituki on lisännyt myös hallituksen omaa rahoitusta tärkeimmille sektoreille, terveydenhoitoon ja opetukseen. Sittemmin prioriteetiksi on lisätty maatalous, jossa luodaan työpaikkoja ja vähennetään köyhyyttä.
Budjettituki lisää rahaa peruspalveluihin
Suomi on tukenut Tansaniaa budjettituen kautta. Voimmeko siis ”omia” osan köyhyyden vähentämisestä johtuvasta kunniasta? Mielestäni voimme, sillä olemme olleet mukana tekemässä päätöksiä ja kantamassa vastuuta.
Budjettituen vaikutuksista tehtiin hiljattain ulkopuolinen arviointi ja sen tulokset kertovat samaa viestiä kuin keskuspankin pääjohtaja: tuki lisäsi rahaa peruspalveluihin. Samoin sillä vaikutettiin talouspolitiikkaan.
Budjettitukea arvioidaan tällä hetkellä 12 kehitysmittarin asteikolla. Mittarit arvioivat maatalouden tuloja, maan sähkölaitoksen kannattavuutta, Dar es Salaamin sataman tehokkuutta, teiden kunnostamista, vesihuollon kattavuutta, veronkannon astetta jne.
Suomen vuoden 2014 budjettitukimaksuista vähennetään 220 000 euroa, koska opetussektorin tavoite ei toteutunut. Tavoite oli, että korkeintaan 30 kunnassa 160:stä opettaja–oppilas-suhde olisi yli 50. Lopulta 39 kunnassa tilanne on tämä, mikä oli parannusta vuodesta 2011, mutta alle asetetun tavoitetason.
Budjettitukimittariston arviointi vuosittain määrää seuraavan vuoden maksujen suuruudet. Suomen johdolla uudistetaan parhaillaan budjettitukea entistä tuloksellisemmaksi. Useimmat avunantajat lisäävät tulosperustaisten maksujen osuutta. Näillä uudistuksilla parannetaan kehitysyhteistyön tuloksia, joista Suomessakin käydään keskustelua.
Tuloksia ei aina voi saada nopeasti
Tulostavoitteiden kanssa pitää olla myös varovainen. Budjettituen uudistuksessa on tuotu esiin huoli siitä, että kokonaisvaltainen suunnittelu voi kärsiä, jos edetään sektoreita koskevien tulostavoitteiden ohjaamina. Avunantajilla on myös lyhyt pinna – kunkin hallituksen kehityspoliittisesta ohjelmasta pitäisi saada näkyviä tuloksia hallituskauden aikana.
On varmistuttava siitä, että lyhyen aikavälin tavoitteet eivät vedä mattoa pitkän tähtäimen kestävyyden alta.
Kehitysyhteistyö ei myöskään saa aliarvioida demokratiaa tekemällä kehitysmaiden hallitukset tilivelvollisiksi avunantajille omien kansalaistensa sijaan. Tärkein tulosvalvonta tapahtuu kuitenkin loppujen lopuksi kansanvallan kautta.