Ajatuksia kaksoiskansalaisuudesta – kun suomalainen realismi kohtaa norjalaisen optimismin

2

Norja salli kaksoiskansalaisuuden vuoden 2020 alusta lähtien. Päädyin aika nopeasti hakemaan Norjan kansalaisuutta suomalaisen lisäksi yli 12 Norjassa vietetyn vuoden jälkeen. Pohjoismaan kansalaiselle ero ei ole oikeuksien osalta niin suuri, mutta nyt pääsen viimein äänestämään Norjan suurkäräjävaaleissa ensi syksynä. Hakuprosessi itsessään ei ollut kovin sujuva, erityisesti kun poikkeuksellinen kevät 2020 myöhästytti hakemusten käsittelyä. Digitaalisesti täytetty hakemus kun ei lähtenyt eteenpäin ennen kuin olin fyysisesti käynyt viemässä hakemuksen liitteineen Oslon poliisilaitokselle.

Fiskarsin saksien käyttö tarkoitukseen kuin tarkoitukseen kirvoittaa tunteita kotikeittiössä. Sopii erinomaisesti pizzan leikkaukseen (puoliksi) suomalaisen mielestä.

Sataprosenttisesti kaksoiskansalainen

Elokuussa pääsin virallisesti jättämään hakemuspaperini, eikä kestänyt montaa viikkoa, kun päätös kansalaisuudesta tuli norjalaiseen digipostilaatikkooni. Kerroin heti aamulla uutisen norjalaiselle puolisolleni ja että olen nyt 50 % norjalainen. Tästä heräsi filosofinen keskustelu, kun hänen mukaansa ei voi olla 50 % kansalainen. Itse en taas miellä itseäni enää 100 % suomalaiseksi, enkä kyllä toisaalta 100 % norjalaiseksi. Omassa mielessäni 50 + 50 = 100 % kaksoiskansalainen. Juhlistin uutta kansalaisuutta Norjan kansallisjuomalla eli Pepsi Maxilla, jota norjalaiset juovat 9 % koko maailman tuotannosta (norjalaisia on 5 miljoonaa… ).

Jäin miettimään kaksoiskansalaisuus-asiaa myös luettuani tämän Tukholman suurlähetystön blogissa julkaistun Borta bra men hemma bäst – fast hemmet ligger borta? -kirjoituksen. Heini Jurva Tukholmasta kirjoittaa tuntevansa itsensä toisaalta turistiksi Suomessa käydessään. Samaistun tähän, vaikka itselläni on jalka molemmissa kulttuureissa.

Korvapuusteja varten käytän aina hartaudella Suomesta tuotua kardemummaa. Norjalainen kardemumma on liian hienoksi jauhettua.

Edelleenkin kaipaan tiettyjä suomalaistuotteita ja välillä harmittelen norjalaiskauppojen valikoimaa. Suomalaisten rehellisen ja suoran viestintätyylin kohdatessa norjalaisten varovaisen ja kiertelevämmän tyylin, ei väärinymmärryksiltä voi aina välttyä. Sähköposteissa ja puheluissa täytyy usein edelleen tietoisesti muistaa ensin hieman kierrellä ja kaarrella ennen kuin menee asiaan. Tunnistan itsestäni suomalaisen melankolian ja realismin, jonka ikioptimistiset norjalaiset usein mieltävät pessimismiksi. Suomalaiset kaihomieliset joululaulut ja iloiset norjalaiset heissan hopssan-rallatukset ovat vuosittain teema, kun kuuntelemme kotona joululauluja.

”Ja tuolta raastepöydästä voipi alotella”

Silti 12 vuotta on suurin osa tähänastista aikuiselämääni, eikä Suomeen takaisin muuttaminen tunnu omalta. Suomessa käymiseen liittyy itselleni tiettyä nostalgiaa, ja olen oikeastaan tippunut pitkälti kärryiltä suomalaisen populaarikulttuurin osalta. Antti Holman loistavaa Auta Antti-podcastia kuunnellessani nauroin monesti ääneen, eikä ihmettelevälle puolisolle ole helppo selittää, mikä on raastepöytä ja, mikä siinä naurattaa.

Suomalaisessa muotoilussa löytyy.

Liikutun yhtä lailla Finlandiasta ja Maamme-laulusta kuin Ja, vi elsker dette landet ja 22.7.2011-tapahtumia referoivasta Karpen Her -kappaleesta. Vietän sekä Norjan kansallispäivää 17. maita että Suomen itsenäisyyspäivää 6. joulukuuta. Urheilun ja maaotteluiden osalta kaksoiskansalaisuus ei omalta osaltani ole ongelmallinen, sillä en seuraa mitään urheilua kuin äärimmäisen pakon edessä. Appivanhempanikin lopettivat aikanaan onnittelemasta, mikäli Suomi oli menestynyt ja voittanut kultaa jossain lajissa.

Tyttäreni sai aikanaan syntymän perusteella sekä Norjan että Suomen kansalaisuuden. Suomen kansalaiseksi ulkomailla syntynyt lapsi pitää toki muistaa ihan itse ilmoittaa, sillä tieto ei kulje automaattisesti virastoista toiseen maiden välillä. Suomen kansalaisuudesta ja kielitaidosta huolimatta, ovat hänen lapsuuden referenssinsä pitkästi norjalaisia: Fantorangen ja eväspaketin brunost-leipäviipaleet, kun itse puolestani muistelen koulun pinaattilettuja ja Rölliä. Suomen kansalaisen velvollisuus on myös ilmoittaa toisesta kansalaisuudesta Suomen digi- ja väestövirastoon.

Det ordner seg. Taustalla näkyvä uusi Munch-museo avataan sitten kun se on valmis. Norjassa ei aina pysytä rakennusaikatauluissa. Tai budjetissa.

Kaikki mukaan

Mitä norjalaisuus sitten oikeastaan on? Pitkään asiaa mielessä pyöriteltyäni tulin siihen tulokseen, että norjalaisuuden ydin tiivistyy Norjan yleisradio NRK:n vuotuiseen lapsille ja koululaisille suunnattuun BlimE-kampanjaan (BlimE = bli med, tule mukaan). Joka syksy lanseerataan uusi BlimE-laulu ja siihen liittyvä koreografia. BlimE:n teemaan liittyy aina kaverien huomioiminen ja mukaan ottaminen. Vuoden 2020 laulu oli nimeltään ”Ser deg”, edellinen ”Mer enn god nok”. Kaikkien laulujen kantava teema on norjalainen ”kaikki mukaan” ja ”kaveria ei jätetä”-asenne.

Ser du står alein
Har alle glemt
at det er
plass til flere

Vi skal samme vei
Når vi er sammen
Er vi
Bedre

Molemmilla kulttuureilla on varmasti opittavaa toisistaan. Norjalainen ”det ordner seg” eli kyllä kaikki järjestyy-asenne on itseeni jo tarttunut. Toisaalta välillä kaipaan suomalaista ytimekästä järjestelmällisyyttä. Kaksoiskansalaisena onnistun kuitenkin luovimaan kulttuurierojen keskellä.

Kommentit

Reetta Erlien 3 kuukautta sitten

Hei Anneli! Kiitos kommentista 🙂

Anneli Erma-Møller 3 kuukautta sitten

Hienosti kirjoitettu kaksoiskansallisuudesta. Olen kokenut norjalaisten ja suomalaisten erot juuri tällä tavalla oltuani täällä yli 40 vuotta. Kiva, että joku suomalainen osaa kirjoittaa eroista kunnioittaen erilaisuutta.

Leave a Reply