Saavuin Osloon maaliskuun alussa viiden kuukauden työharjoittelua varten. Norja ja Oslo alueena oli jo tuttu, sillä olin 2018  vaihto-oppilaana Kongsbergissä. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin uudesta työpaikasta, työkavereista ja työkulttuurista ulkomailla. Tottuminen soluasunnossa asumiseen keskustassa omakotitaloelämän jälkeen on sujunut kuitenkin erittäin hyvin ja sopeutuminen on ollut nopeaa. Kolmen kuukauden asumisen jälkeen listasin muutamia itseä yllättäneitä asioita.

Työtehtävien monipuolisuus

Työtehtäväni on ollut suurlähetystössä pääasiassa konsulaatin työtehtävissä avustaminen. Suurlähetystössä työskentelyssä on kuitenkin yllättänyt, kuinka paljon erilaisia asioita ja työtehtäviä lähetystössä todellisuudessa hoidetaan. On maakuvatyötä, viestintää, asiakaspalvelua, tapahtumia, tapaamisia eri lähetystön harjoittelijoiden kanssa ja kokouksia. Harjoittelun aikana on päässyt tekemään yhtä ja toista, mikä on ollut mukavaa. Aika onkin mennyt nopeasti eteenpäin ja viimeiset kuukaudet ovat jo käynnissä.

Pyhä- ja vapaapäivät

Pyhäpäivät ja erityisesti pääsiäinen ovat tärkeitä Norjassa. Vapaapäiviä ympäröivät päivät ovat myös usein erittäin hiljaisia ja monet tekevät töitä kotikonttorista niinä päivinä. Pääsiäisen aikaan koko kaupunki hiljeni kokonaiseksi viikoksi ja paikalliset lähtivät loman viettoon mökeilleen. Myös minä ja ystäväni Saksan suurlähetystöstä lähdimme kiertämään autolla Länsi-Norjaan pitkän pääsiäisloman aikana. Totta kai paikalliseen tapaan Kvikk Lunsjia ja appelsiineja nauttien.

Sunnuntai

Yksi isoimmista eroista Suomen ja Norjan välillä on ollut sunnuntai-päivä. Silloin suurin osa kaupoista on kiinni ja päivä vietetään luonnossa liikkuen perheen ja ystävien kanssa. Moni lähtee sään salliessa hieman pidemmille kävelyille ja perheen pienimmät otetaan myös mukaan. Erityisesti alussa olikin hieman vaikea tottua sunnuntaisin ”tekemättömyyteen”, mutta nyt siihen tottuneena siitä osaa jo nauttia. Kun kalenterissa lukee, että on viikonloppu tai pyhä, silloin pidetään myös vapaata.

Kasvisruoka

Pääosin kasvisruokaa syövänä yllätyin kasvisruokavaihtoehtojen suppeudesta. Lähikaupassani eri vaihtoehdot pystyi laskemaan kahden käden sormilla, kun taas erilaisia liha- ja kalavaihtoehtoja oli hyllyt täynnä. Kasvipohjaiset tuotteet ovat lisäksi erittäin hintavia maitotuotteisiin verrattuna. Suomessa kasvisruokabuumi on villinnyt jo jonkin aikaa ja onkin outoa, että Oslossa se ei näy vielä niin selvästi. Oslo valittiin vuoden 2019 Euroopan ympäristöpääkaupungiksi, joten toivon, että valikoimiin on tulossa lisäystä tulevaisuudessa.

Luonto

Oslossa yksi parhaimmista puolista on ehdottomasti kaupungin sijainti. Etelässä on meri ja sen pohjoispuolella pääsee jo mahtaville vaelluksille julkisten kulkuneuvojen avulla. Luontoon pääseminen on tehty erittäin helpoksi ja suomalaisena sitä arvostaa paljon. Kaupungin keskustasta pääsee metrolla tai bussilla noin 20 minuutissa luonnon keskelle. Busseissa ja metroissa näkeekin usein ihmisiä ulkoiluvaatteissa ja erityisesti talvella saa väistellä suksipusseja metropysäkeillä.

 

Oma suomalaisuus

Vaikka moni asia onkin yllättänyt positiivisesti, eniten itseäni on yllättänyt, kuinka suomalainen olenkaan. Miten ikävä tuleekaan ruisleipää vehnäsämpylöitä syödessä, jenkkipurukumia ja salmiakkia unohtamatta. Kuinka ihanaa on saunoa ja pitää Aino-tossuja. Kun elokuun alussa palaan takaisin Suomeen, olen kuitenkin varma, että pieni pala itsestäni jää tänne Norjaan vuonojen keskelle.

 

Maija Varpa

Norjaan hurahtanut, paljasjalkainen stadilainen, joka haluaa nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Pohjoismaat ovat olleet lähellä sydäntä ja harjoittelu Suurlähetystössä antoi mahdollisuuden tutustua Norjaan paremmin. Tähän mennessä Oslossa on ihastuttanut luonnon upeus, ihmisten rentous ja leppoisat sunnuntait ystävien sekä kanelikierteiden kanssa. Norjalainen villapaita löytyykin jo kaapista, mutta juhlamokkani tulen aina juomaan Muumi-mukista. Harjoittelijana Oslon-suurlähetystössä kevät-kesä 2019.