Olen viimeisen vuosikymmenen ajan äänestänyt ulkomailla kaikissa Suomen vaaleissa. Viimeksi siis eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa keväällä. Suurlähetystöllä äänestäminen käy täällä työskentelevältä erityisen näppärästi, kun tarvitsee vain kulkea portaat alas äänestystilaan. Konsulaatin kollegat myös vinkkaavat, kun äänestysjono on lyhyt. Pohjoismaiden kansalaisena olen lisäksi saanut äänestää Norjassa kuntavaaleissa jo pitkään. Silti Suomen yksinkertaisiin henkilövaaleihin tottuneelle menee vieläkin sormi suuhun oslolaisessa vaalikopissa.

Norjan listavaalit hämmentävät

Norjassa järjestetään Suomen henkilövaaleista poiketen listavaalit. Viime eduskuntavaaleissa muistan Tukholman suurlähetystön postanneen kuvan suomalaisesta äänestyslipukkeesta. Niin yksinkertaisen helppo ja kaunis lipuke ruotsalaisiin ja norjalaisiin verrattuna.

Norjassa sen sijaan lipukkeita tuntuu olevan loputtomasti, kun jokaisella puolueella on omansa. Ensin vaalikopissa valitaan sen puolueen lipuke, jota haluaa äänestää. Tähän asti minullekin hyvin selkeää. Kaikissa äänestyslipuissa on valmiina vähintään seitsemän kandidaatin nimet, jotka puolue on valinnut (kuntavaaleissa). Puolueet voivat halutessaan antaa myös nk. lisä-äänen listan ensimmäisellä sijalla olevalle. Nämä ehdokkaat saavat erillisen 25 % äänilisän ja menevät varmimmin läpi. Tämän tunnistaa siitä, että ehdokkaan nimi on lihavoitu.

Jos äänestäjä ei ole yhtä mieltä puolueen kanssa ehdokkaitten järjestyksestä, voi järjestykseen tehdä muutoksia. Tällöin voi antaa lisä-äänen toiselle samalla listalla olevalle henkilölle puolueelle jo antamansa äänen lisäksi. Henkilökohtaisia lisä-ääniä voi antaa niin monelle ehdokkaalle kuin haluaa. Tämä jo hieman hämmentää. Eikä siinä kaikki.

 

Hämmentävät heiluriäänet

Yllä kuvattu muutosten tekeminen mahdollistaa myös nk. slengerstemmen eli vapaasti suomennettuna heiluriäänen antamisen. Tämä tarkoittaa sitä, että valitsemansa puolueen äänestyslipukkeeseen voikin lisätä jonkin toisen puolueen edustajan nimen. Tällöin toisen puolueen edustaja saa henkilökohtaisen lisä-äänen ja alun perin valitsemasi puolue menettää vastaavan määrän listaääniä. Monimutkaista? Niin minustakin. Helpointa Norjassa lieneekin ollut äänestää Europan unioniin liittymisestä 1972 ja 1994 kun äänestysvaihtoehtoja oli vain kaksi.

Ihmetystä minussa herättää myös se, että puolueitten paikallispoliitikot saavat jakaa omia äänestyslippujaan äänestyspaikan ulkopuolella. Aiemmin oli sen sijaan alkoholinmyynti kaupoissa kielletty vaalipäivänä. 2015 jälkeen on tähän tullut kuntakohtaisia vapautuksia.

Oslossa äänestän kunnallisvaalien yhteydessä vihreällä äänestyslipukkeella myös siitä, kenen haluan ajavan etujani omassa kaupunginosassani (bydelsutvalg). Bydelsutvalg-vaalit pidetään siis vain Oslossa ja muualla Norjassa äänestetään maakuntavaaleissa. Kuntavaaleissa (kommunevalg) lipukkeet ovat vaaleanpunaisia, maakuntavaaleissa (fylkestingsvalg) sinisiä sekä suurkäräjävaaleissa (stortingsvalg) oransseja. Suurkäräjävaaleissa äänestäminen ei tosin kohdaltani ole ajankohtaista ennen kuin Norja tulevaisuudessa sallii kaksoiskansalaisuuden.

Suomen vaalit ovat ympäristöystävälliset

Mainitsemaani Tukholman suurlähetystön twiittiin oli joku kommentoinut myös siitä, kuinka paljon käyttämättömiä äänestyslipukkeita joudutaan tuhoamaan vaalien jälkeen ruotsalaisvaaleissa. Sama ympäristöaspekti koskee myös Norjan vaaleja. Suomen vaaleja voikin kehua ympäristöystävällisiksi.

Norjassa kunnallisvaalien ennakkoäänestys on jo käynnissä ja itse äänestyspäivä on 9.9. Sitä ennen pitäisi vain päättää, mitä puoluetta äänestää, antaako lisä-ääniä jollekin, käyttääkö heiluriääni-mahdollisuutta… Ja selvittää hieman oman kaupunginosan ehdokkaita. Godt valg!