Kansallispuku, bunad, jos mikä on norjalaisuuden symboli ja tuo näkyvästi esiin norjalaisten kansallistunnetta. Norjalainen kansallispukuperinne on taas ajankohtainen Norjan kansallispäivän 17. main lähestyessä. Suomessakin kansallispukuja pidetään, mutta Norjassa niiden käyttö on ihan eri luokkaa. Norjalaista bunad-perinnettä aiotaan nyt ehdottaa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.
Kansallispuvut maksavat maltaita
Tiesin, että monilla norjalaisilla, erityisesti naisilla on oma bunad. Silti hämmästyin, että 70 prosentilla norjalaisnaisista olisi kansallispuku. Miehillä vastaavasti 20 % ja kiinnostus kansallispukuja kohtaan kasvaa koko ajan. Norjassa kansallispuvun saa useimmiten rippilahjana. Puvut ovat arvokkaita ja mallista riippuen kansallispuku essuineen, koruineen, laukkuineen ja mahdollisine päähineineen maksaa noin 20–60 000 kruunua eli n. 2–6000 euroa, kenties enemmänkin. Norjalaiset omistavat kansallispukuja yhteensä 30 miljardin kruunun edestä. Erillinen bunad-vakuutus on tämän vuoksi tavallinen.
Kansallispukua voi pitää kaikenlaisina juhlapäivinä: kastejuhlissa, häissä, koulujen päättäjäisissä ja tietenkin kansallispäivänä. Bunad kelpaa juhla-asuna myös kuninkaanlinnassa järjestettäville gaalaillallisille ja Suurkäräjien juhlalliseen avajaistilaisuuteen. Minut kutsuttiin kerran häihin, joissa morsiamen ja sulhasen toiveena oli, että kaikki, joilla sellainen on, pukeutuisivat kansallispukuun. Olin tavallisessa juhlamekossani vähemmistössä.
Kansallispuku kertoo kotiseudusta ja sukutaustasta
Eri lääneillä ja alueilla on omia pukuja ja puku valitaan oman, vanhempien tai suvun kotiseudun mukaan. Monet saattavat tutkia sukupuuta luovasti ja kauas menneisyyteen, jotta löytävät tarvittavan linkin omaan makuun sopivaan kansallispukuun. Norjasta löytyy noin 450 erilaista kansallispukua. Kuningatar Sonjalla ja muilla kuningasperheen naisilla on esimerkiksi Itä-Telemarkin bunad. Tavanomainen small talk-aihe kansallispäivänä onkin kysellä, minkä alueen bunad toisella on päällä.
Muutama viikko sitten iltauutisten päälähetyksessä kerrottiin pandemian jälkeisestä ilmiöstä. Norjan kansallispäivää ei ole kahteen vuoteen juhlittu perinteisin menoin, eivätkä monet sen vuoksi ole kaivaneet kansallispukua kaapista päälleen. Moni on huomannut kansallispuvun jääneen pieneksi ja ompelijoilla on jonoksi saakka asiakkaita, jotka haluaisivat leventää kansallisasujaan. Takeita ei kuulemma ole, että kaikki ehtivät saada apua kansallispäivään mennessä.
Kansallispuvun käytön kirjoittamattomat säännöt
Myöhään aamuyöhön jatkuneista bileistä kansallispäivänä kertoo äärimmäinen norjalainen ”walk of shame”, jos kansallispäivän jälkeisenä aamuna 18. toukokuuta on matkalla kotiin bunad yllään. Eräs hotelliketju käytti tätä mainoskikkana muutama vuosi sitten.
Vuodesta toiseen käydään myös vääntöä siitä, minkälaiset kengät kansallispuvun kanssa saa olla, ja saako aurinkolaseja yhdistää asuun ollenkaan. Näitä nimittäin säätelee kirjoittamattomat säännöt, joita ns. bunad-poliisi valvoo. Yllä mainittujen lisäksi on muiden kuin bunadin kuuluvien korvakorujen käyttö kielletty. Aurinkolaseja koskevaa ”kieltoa” ovat tosin rikkoneet sekä kuningatar Sonja, että kruununprinsessa Mette-Marit kuninkaanlinnan parvekkeelta kansalle vilkuttaessaan.
Vilkutuksesta puheen ollen, Norjan kansallispäivää vietetään pitkästä aikaa tavanomaiseen tapaan. Kuninkaalliset vilkuttavat kuninkaanlinnan ohi marssiville lapsikulkueille ja oslolaiset saavat jälleen kokoontua keskustaan sankoin joukoin. Tänä vuonna vien oman tyttäreni ensimmäistä kertaa katsomaan kulkueita ja vilkuttamaan kuningasperheelle. Hän pukee jälleen päälleen kansallispuvun huokeamman version eli festdraktin. Minä pukeudun edelleen tavallisiin juhlavaatteisiin. Gratulerer med dagen!, kuten Norjassa toivotetaan kansallispäivänä.