Murmanskin kodittomat koirat

1
Muru parin kuukauden iässä. Kuva: Maria Ylitalo

Murmanskissa on katukoiria ongelmaksi asti. Moni onkin päätynyt ottamaan koiran juuri täältä itselleen. Ja niin tein minäkin noin vuosi sitten. Löysin oman koirani, Murun, kollegani asuintalon rappukäytävästä. Kollega tuli aamulla töihin ja kertoi, että siellä tämä pikkuinen oli vailla omaa kotia. Sen enempää ei meille selvitysyrityksistä huolimatta auennut siitä mistä Muru oli rappukäytävään päätynyt. Koska Murua ei kukaan kaivannut, hän jäi lopulta asumaan luokseni.

Maria ja Muru hankikannoilla. Kuva: Sami Rantamäki

Murulle kävin ottamassa tunnistesirun ja kaikki tarvittavat rokotukset. Ensimmäisellä lomallani en kuitenkaan vielä voinut tulla Murun kanssa Suomeen, sillä raivotautirokotuksen karenssiajasta (21 päivää) oli vielä muutama päivä jäljellä.

Ensimmäisen kerran kun menimme yhdessä Suomeen, piti ensin mennä Murmanskissa kaupungin eläinlääkärille ottamaan ekinokokkoosi-lääkitys ja pyytää eläinlääkäriltä alustava kappale EU-mallisesta terveystodistuksesta Eläinlääkinnän ja kasviterveyden valvontavirastoa varten. Alustavan todistuksen kanssa taas virastosta sain lopulta EU-mallisen terveystodistuksen, jolla voi matkustaa Suomeen. Tämä siis sen takia, että EU ei hyväksy Venäjän kirjoittamia lemmikkieläinpasseja.

Maria ja Muru Revdassa. Kuva: Sami Rantamäki

Suomessa ensi töikseni hankin Murulle EU-lemmikkieläinpassin. Nyt matkustaminen rajan yli on hieman helpompaa. Suomeen tullessa pitää ainoastaan varmistaa, että ekinokokkoosi on otettu 1–5 vuorokautta ennen Suomeen saapumista ja että tarvittavat rokotukset ovat voimassa.

Matkustaminen pohjoisessa koiran kanssa Suomen ja Venäjän välillä ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä. Suomen suuntaan pääsee sekä Sallan että Raja-Joosepin raja-asemilta mutta takaisin ei ole tulemista. Venäjän puolella ei ole eläinlääkäriä, joten paluumatka pitääkin tehdä Norjan Storskogin raja-aseman kautta. Mutta ennen paluumatkaa pitää vielä käydä Suomessa kaupungin tai kunnan eläinlääkärillä ottamassa leima passiin, jotta taas Venäjän viranomaiset tietävät, että eläin on matkustuskunnossa.

Muru Murmanskin tunturilla. Kuva: Maria Ylitalo

Useimmat kodittomat koirat ovat täällä sekarotuisia. Useimmista koirista löytyy rotuina huskya ja laikaa. Murusta on epäilty, että hän ei olisikaan niin sekarotuinen vaan ehkäpä jopa belgianpaimenkoira Malinois. Ainakin Murun energiataso, ulkoiset piirteet ja strategiset mitat viittaavat vahvasti Malinoisiin. Se on varmaa, että ainakaan tylsää tämän kaverin kanssa ei tule!

Muru Kirovskin tunturin ruskaa ihailemassa. Kuva: Maria Ylitalo

Murun ja myös hänen koirakavereidensa kanssa olemme reissanneet metsissä ja tuntureilla. Viime kesänä valloitimme Kirovskissa sijaitsevan n. 1100 metriä korkean tunturin. Talvella olemme tehneet useamman tunnin pituisia hiihtolenkkejä. Kasvaahan tässä omakin kunto samalla koiraa ulkoiluttaessa.

Kohta muutamme molemmat Suomeen – mitenköhän Muru mahtaa suhtautua etelän talveen, kun ei enää pääse yhtä usein sukeltelemaan lumeen?

Muru lumihangessa. Kuva: Maria Ylitalo

Kommentit

Kirsi Kentta 3 kuukautta sitten

Kulkukoiria on Venäjällä hämmästyttävän paljon. Jännittävä tarina ja hienoja kuvia Murusta.

Leave a Reply