Matkailu avartaa – matka perinnemakujen maailmaan

1

Suomi rahoittaa paikallisen yhteistyön määrärahalla Open Africa -nimistä kansalaisjärjestöä, jonka toiminta-ajatuksena on auttaa pienyrittäjiä kehittämään turismia kaukaisilla alueilla. Vierailimme Pohjois-Kapmaan alueella lähellä Atlantin valtameren rannikkoa tutustumassa heidän toimintaansa.

Open Africa -järjestö on rakentanut yli 50 matkailureittiä ympäri Etelä-Afrikkaa, missä esitellään vähemmän tunnettuja kohteita ja erityisesti perheiden ja pienten yrittäjien pyörittämiä bisneksiä. Yksi näistä reiteistä on Namaqua Coastal Route (Namakwamaan rannikkoreitti), jolla ajoimme satoja kilometrejä ja päädyimme todella mielenkiintoisiin paikkoihin. Tiet olivat mitä olivat ja majoitus oli majataloissa, joissa ei ollut lämmitystä tai lämmintä vettä (huom. yölämpötila oli lähellä 0 astetta). Muutkin olosuhteet olivat melko alkeelliset, mutta ihmiset olivat erittäin yritteliäitä, ystävällisiä ja avoimia ja makuelämykset ikimuistoisia.

Tervetuloa Namakwamaahan. Kuva: Anu Saxén.
Tervetuloa Namakwamaahan. Kuva: Anu Saxén

Krumeluuria ja maitopuuroa Namakwamaassa

Ensimmäinen pysähdys oli Kuier Vreugde -kahvilassa. Uskomaton mesta – sellaista rojua ei olekaan, mitä tästä paikasta ei löydy. Kahviakin tarjosivat, tosin ehkä heikkolaatuisinta, mitä olen koskaan saanut.

Yksi Namaqualandin ihmeellisistä kahviloista. Kuva: Deon Pienaar.
Yksi Namaqualandin ihmeellisistä kahviloista. Kuva: Deon Pienaar

Matka jatkui mutkaista ja kuoppaista tietä pitkin kohti Leliefontainia, missä majoituimme Veran majataloon ja nautimme herkkuillallisen Vera’s kookskerm -ravintolassa. Menussa oli nuotiolla valmistettua Poitjie-lihavihannespataa, omatekoista vuokaleipää (vähän hiekkaa seassa) ja jälkiruoaksi hapanta maitopuuroa, ’melk kos’ tai ’amasi’, kuten Nelson Mandela lempijälkiruokaansa kutsui. Makuasioistahan ei sovi kiistellä, mutta tästä ei ehkä tule omaa lempiruokaani, vaikka sitä kuinka höystettiin kanelisokeri-voisulalla!

Ylpeä majatalon emäntä Vera. Kuva: Anu Saxén.
Ylpeä majatalon emäntä Vera. Kuva: Anu Saxén

Hondeklipbaai

Seuraavana päivänä matka jatkui rannikolle Hondeklipbaai-taajamaan. Täällä on jo ihan oikea ravintola, Sam’s Restaurant, missä myydään suoraan merestä pyydettyä snoek-kalaa (eräänlainen makrilli). Oikein maukasta, mutta miljoona ruotoa. Täällä tutustuimme myös herrojen herkkuun abaloniin. Tuotantokustannukset ovat 5 USD/kg ja viljelijä myy sen ulos 55 USD/kg. Suurin osa tuotannosta menee Aasian markkinoille, missä sen hinta ravintolassa on reilut 300 USD/kg. Ei saatu maistaa, mutta ei näyttänyt kovin houkuttelevalta – abalon muistutti lähinnä tahmeata etanaa.

Abalon - herrojen herkku. Kuva: Deon Pienaar.
Abalon – herrojen herkku. Kuva: Deon Pienaar

 

Kulttuuria – Villain’s Art Studio

Kokousten ja makuelämysten lomassa harjoitimme kulttuuria tutustuen maan ehkä yhden pahimman entisen rikollisen taidegalleriaan. Hän on muuttanut kauas kaikesta, jotta voisi rauhassa maalata ja rakentaa rakentaa erilaisista romuista taideteoksia. Pelottavan näköinen kaveri, ja sitä oli myös hänen taiteensa. Sisätiloihin ei esimerkiksi naisilla ja lapsilla ollut asiaa. Pienten neuvotteluiden jälkeen pääsimme kuitenkin sisään sillä ehdolla, ettemme ota valokuvia. Yrittänyttä ei laiteta.

Villain Art Studio. Kuva: Anu Saxén.
Villain’s Art Studio. Kuva: Anu Saxén

Illallistimme lihakauppiaan pojan konttiin rakentamassa ’shack-ravintolassa’ (suomeksi murju). Nam, miten hyvää lammaspataa ja kotitekoisia muffineja! Eenstop Butchery -lihakauppa on erittäin tunnettu koko Kapmaan alueella. Väitetään, että kauppias valmistaa koko maan parasta biltongia (kuivalihaa). Sitä viedään aina Kapkaupunkiin asti. Willem antoi meille mukaan illalla grillattavaksi jättimäiset ja supermureat T-luupihvit (n. 500gr/pihvi). Open African asiantuntijat, nuoret pojat Neil, Deon ja Martin valmistivat meille maittavan ilta-aterian.

Älä ruoki artisteja vaan osta heidän taidettaan, jotta he voivat ruokkia itse itsensä. Kuva: Anu Saxén.
Älä ruoki artisteja vaan osta heidän taidettaan, jotta he voivat ruokkia itse itsensä. Kuva: Anu Saxén

Sisälmyspata – arvokas juhlaruoka

Seuraavan päivän makuelämys oli ehkä matkan huippu: Garra goed – lampaan sisälmyspata! Lammas teurastetaan, päästetään veret ulos ja kaivetaan sisälmykset esille. Ne leikellään epämääräisiksi paloiksi ja vähän luita ja karvoja sekaan! Aika eksoottisen näköistä ja myös makuista. Runsaalla chilikastikkeella, chutneylla ja riisillä sen sai syötyä. On kuulemma suurta herkkua ja juhlaruokaa alueella.

Matkalla lentokentälle pysähdyimme kahvilaan, mistä oli vaikea löytää kahvia, mutta kaikkea muuta kylläkin, ja pistäydyimme vielä Bezalelin viini/brandytilalle puhdistamassa mahamme kaikista pöperöistä.

Lisää krääsää. Kuva: Anu Saxén.
Lisää krääsää. Kuva: Anu Saxén

Nostan hattua yrittäjille, mutta kaikella kunnioituksella heitä kohtaan – ei ehkä ruoan takia kannata matkustaa tiettömien taivalten taakse paikallisia herkkuja nauttimaan. Sen sijaan voisin suositella Open Africa -järjestölle perinneruokien keittokirjan tekemistä.

Kommentit

LeenaK 6 kuukautta sitten

Matka kuulostaa melkein Madventures-seikkailulle.

Leave a Reply