Kun maailman huomio on koronaviruksen leviämisen torjunnassa, Kiina, jonka kovat toimet näyttävät saaneen maan tautitilanteen hallintaan, tuntuu nyt näkevän vaivaa häivyttääkseen keskustelusta sen, mistä koko pandemia sai alkunsa. Useiden arvioiden mukaan Kiinan toimet tai niiden puute epidemian alkuvaiheessa aiheuttivat taudin leviämisen laajemmalle kuin olisi ollut välttämätöntä.

Keskustelua on myös virinnyt vastuukysymyksistä. Onhan nähtävissä, että pandemian globaalit talousvaikutukset tulevat olemaan järisyttävät. Voisiko ja millä perusteella Kiinan valtion saattaa vastuuseen vahingoista?

Valtion vastuu kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista

Kansainvälisen tapaoikeuden alaan kuuluvat oikeussäännöt, jotka koskevat valtion oikeudenvastaisen teon seurauksia. Valtiovastuuopin tunnetuimman kokoavan lähteen muodostaa YK:n kansainvälisen oikeuden toimikunnan vuonna 2001 valmiiksi saamat valtiovastuuta koskevat artiklat.

Vaikka artiklat eivät ole valtiosopimuksena voimassa, katsotaan ne kuitenkin pääosiltaan tapaoikeudellisesti velvoittaviksi ja ne määrittävät nk. sekundäärinormit valtiovastuun toteuttamiseksi.

Lähtökohtaisesti jokaiseen kansainväliseen velvoitteeseen sisältyy ajatus siitä, että noudattamatta jättäminen (eli kansainvälisen oikeuden vastainen teko) aiheuttaa valtiovastuuta, jos teko tai laiminlyönti on syyksiluettavissa valtiolle, jonka velvoitteesta on kyse.  Tyypillisin valtiovastuun toteuttamismuoto on oikeudenvastaisesta teosta vastuussa olevan valtion vahingonkärsijälle maksama korvaus.

Valtiovastuuseen voivat vedota vain toiset valtiot. Vaatimus esitetään ensin tyypillisesti loukkaajavaltiolle suoraan ja ratkaistaan sitten joko neuvottelun tai muun rauhanomaisen riitojenratkaisukeinon kautta.

Maailman terveysjärjestö WHO:n säännöt ovat kansainvälinen sopimus

Entä mitkä olisivat ne primäärioikeuden velvoitteet, joita Kiina olisi rikkonut? Katseet on käännetty YK:n alaiseen Maailman terveysjärjestöön (WHO). Järjestön vuonna 2005 uudistettu kansainvälinen terveyssäännöstö (International Health Regulations) sisältää määräyksiä terveyskriiseihin valmistautumisesta ja raportoinnista. Säännöstön pyrkimyksenä on torjua kansainvälisiä terveysuhkia, mutta aiheuttaa mahdollisimman vähän vahinkoa kansainväliselle liikenteelle ja kaupalle.

WHO:n terveyssäännöstö, on WHO:n 196 jäsentä sitova kansainvälinen sopimus, joka sisältää määräyksiä valtioiden toiminnasta tarttuvien tautien leviämisen ehkäisemiseksi. Säännöstön vuonna 2007 voimaan tulleen uudistuksen käynnistäjänä oli 2000-luvun alun SARS-epidemian hoidosta sadut kokemukset. Uudistuksella vahvistettiin mm. valtioiden raportointivelvoitteita

Jotkut asiantuntijat ovatkin tuoreissa kirjoituksissaan esittäneet, että Kiina olisi rikkonut terveyssäännöstön mukaisia velvoitteitaan, erityisesti artiklojen 6 (Ilmoitukset) ja 7 (Tiedonvaihto) määräyksiä. Esimerkiksi artiklan 6 mukaan ”[k]unkin sopimusvaltion…tulee ilmoittaa WHO:lle 24 tunnin kuluessa…kaikista alueellaan ilmenneistä tapahtumista, joista saattaa…syntyä kansainvälinen kansanterveydellinen uhka…”

Valtiota sitovaan riitojenratkaisumenettelyyn tarvitaan oikeusperusta

Asiantuntijapiireissä on nostettu esiin mahdollisuus haastaa Kiina YK:n kansainväliseen tuomioistuimeen. WHO:n terveyssäännöstössä on riitojenratkaisulauseke (artikla 56) mutta, siinä tarkoitetun välimiesmenettelyn käynnistäminen edellyttäisi Kiinan suostumusta.

Peter Tzeng nostaa kuitenkin esiin Maailman terveysjärjestön perussäännön artiklan 75, jossa todetaan, että ”… perussäännön tulkintaa tai soveltamista koskevat kysymykset tai erimielisyydet, joista ei sovita neuvottelemalla tai terveyskokouksen päätöksellä, on alistettava Kansainväliseen tuomioistuimeen sen perussäännön mukaisesti, mikäli asiapuolet eivät sovi muunlaisesta selvittelytavasta.”

Haasteena olisi kuitenkin osoittaa, miten kysymys olisi perussäännön tulkinnasta tai soveltamisesta, kun perussääntö itsessään ei sisällä terveysalan määräyksiä.

Tzeng tuo blogipostauksessaan esiin alustavia ajatuksia mahdollisista perussäännön määräyksistä, joiden tulkinnasta tai soveltamisesta oikeusjutussa voisi olla kysymys. Lopulta hän väläyttää myös Wienin valtiosopimusoikeutta koskevaan yleissopimuksen artiklaan 18 kirjattua velvoitetta olla ”tekemättä tyhjäksi sopimuksen tarkoitusta ja päämäärää”.

Nämä ovat kuitenkin hyvin alustavia pohdintoja ja kommenttikentässä virinnyt keskustelu osoittaa, että oikeudelliset ja poliittiset haasteet tällaisen käräjöinnin tiellä olisivat mittavat.

Kansalliset tuomioistuimet ja mahdolliset vastatoimet

Lehtitietojen mukaan Yhdysvalloissa on nostettu joitakin vahingonkorvausjuttuja Kiinan valtiota ja kommunistista puoluetta vastaan. Tiettävästi myös Kiinassa olisi nostettu vahingonkorvauskanne Yhdysvaltoja vastaan, olettaen, että viruksen toivat Kiinaan amerikkalaiset sotilaat.

Näiden kanteiden on menestyäkseen ensin ylitettävä immuniteettiväite, sillä valtioiden suvereenista tasa-arvosta johtuu, etteivät kansalliset tuomioistuimet yleensä katso olevansa toimivaltaisia käsittelemään vierasta valtiota vastaan ajettua kannetta. Aika näyttää johtavatko tällaiset hankkeet mihinkään.

Keskustelua näyttää virinneen myös mahdollisuudesta asettaa Kiinalle vastatoimia (countermeasures). YK:n Kansainvälinen tuomioistuin vahvisti vuonna 1997 ratkaisussaan (Case Concerning Gabčíkovo-Nagymaros) että oikeutetun vastatoimenpiteen on täytettävä seuraavat ehdot: se on toteutettava vastauksena toisen valtion aikaisempaan tahalliseen oikeudenvastaiseen tekoon ja se on suunnattava tätä valtiota vastaan. Lisäksi loukkauksen kärsineen valtion on täytynyt jo kehottaa oikeudenvastaisesti toiminutta valtiota lopettamaan väärinkäytöksensä tai suorittamaan korvaukset ja pyyntöön ei ole suostuttu.

Vastatoimenpiteen on oltava suhteellinen kärsittyyn vahinkoon nähden ja sen tarkoituksena tulee olla saada oikeudenvastaisesti toiminut valtio noudattamaan kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan.

Vastatoimien sallittavuus ja perusteet on esitetty myös edellä mainituissa valtiovastuuartikloissa ja ne ovat väistämättä tulkinnanvaraisia. Sallittuja vastatoimia ovat esimerkiksi vastavuoroisten sopimusvelvoitteiden väliaikainen täyttämättä jättäminen loukkaajavaltiota kohtaan.

Vastatoimilla ei saa loukata YK:n peruskirjan voimankäytön ja sillä uhkaamisen kieltoa, ihmisoikeuksien suojaa, humanitaarisia velvoitteita eikä pakottavia (jus cogens) normeja. Myöskään diplomaattista koskemattomuutta ei saa loukata vastatoimena.