Oli erään aurinkoisen päivän aurinkoinen alkuilta. Olin päättänyt lähteä seikkailulle, ja minulla oli aikaa ja seikkailijan avoin mieli. Seikkailu alkoi Suomen suurlähetystön portilta Tukholman Gärdetistä.
Olin seikkaillut suurlähetystön lehdistö- ja kulttuuriosastolla jo hyvän tovin, ja tunsin olevan korkea aika tehdä tuttavuutta lähetystön muurien ulkopuolella avautuvaan Gärdetin alueeseen.
Matkani kulki laiskojen aaltojen liplatuksen säestämänä pitkin auringosta raukeaa merenrantaa, ohi pesänrakennuspuuhissa häärivien puuhakkaiden harmaahaikaroiden, laulujoutsenten ja silkkiuikkujen, editse polulta pakoon säikähtävän valkohäntäkauriin, mullan ja meren ja kesän tulon vienossa mutta sittenkin niin huumaavassa tuoksussa, ikiaikaisten hartaiden tammien rauhaisassa katveessa.
Kiehtova historia ja eläväinen nykypäivä
Gärdet (tai virallisesti Ladugårdsgärdet) on osa maailman ensimmäistä kansallista kaupunkipuistoa, joka kurkottaa pohjoisessa aina Sörentorpiin ja Ulriksdaliin, ja etelässä Djurgårdeniin ja Fjäderholmarna-saariin asti.
Suurta osaa Gärdetistä hallitsee avoin nurmikenttä. Alue on ollut nykyistäkin avarampi, sillä 1900-luvun alkupuolelle asti sitä käytettiin ahkerasti armeijan harjoituskenttänä. Ensimmäiset sotilaalliset suurharjoitukset Gärdetissä järjestettiin jo kesällä 1672..
Ennen kuin kasvava Tukholman kaupunki 1600-luvun mittaan levittäytyi Gärdetin laitamille asti, oli alueella pieniä kyliä sekä laidunmaita ja navetta kuninkaalliselle karjalle. Kustaa III:n aikana 1700-luvun loppupuolella Gärdetissä nähtiin sotilasharjoituksia taajemmin kansan huviksi laadittuja näytelmiä, ja juhannuksen juhlinnasta alueella muodostui vahva perinne.
Vielä nykyäänkin Gärdetin nurmien ylitse katseleva vaaleanpunainen kuninkaallinen paviljonki, Borgen, pystytettiin vuonna 1818. 1930-luvulla laajaa aukiota pirstaloimaan nousi moderneja funkkistaloja.
Olisitko arvannut että…
Ruotsin historian ensimmäinen lento tapahtui Gärdetissä vuonna 1909. Gärdetin pellot ovat päässeet myös Melbournen olympialaisten ratsastuskisojen näyttämöksi vuonna 1956, koska Australiaan ei tuolloin saanut viedä hevosia. Lisäksi Djurgårdenilla asusteli 1700-luvun lopulla kuninkaallisia leijonia, joita ihmiset pääsivät näkemään erilaisissa yleisötilaisuuksissa.
Muutaman tunnin kevätretkeni Gärdetissä päättyi turvallisesti tunnelbana-asemalle, josta oli aika suunnistaa kohti uusia seikkailuja. Tunnelbanassa istuessani hymyilin mietteelle, että olen suurlähetystössä työskennellessäni sekä keskellä jännittävää historiaa että parin minuutin päässä täydellisesti kävelyretkestä.