Rakastan Helsinkiä. Suomen pääkaupunki on paikoin boheemi, paikoin karu ja ehdottomasti parhaimmillaan loppukesän iltoina. Helsingin hämärtyvään iltaan syttyneiden katulamppujen ja valomainosten valaisemat katunäkymät ovat rauhoittaneet mielen monia kertoja.

Parhaat piknikpaikat ovat löytyneet Helsingin puistoista ja Suomenlinnasta. Parhaat terassit ja viihtyisimmät rockbaarit ovat Helsingissä – Suomen pääkaupungissa on mahdollista tehdä spontaanisti melkein mitä vaan.

Mutta nyt, maailmankirjat ovat sekaisin. Jokin on muuttumassa. Helsinki on saanut kilpailijan.

Olen asunut Tukholmassa pian kaksi kuukautta. Kaupungin hienous on ollut toki aiemminkin tiedossa – olen aina pitänyt siitä. Mutta nyt, kun olen päässyt nauttimaan Ruotsin pääkaupungin loppukesän illoista, Mosebacken huikeasta terassista, Södermalmin yökuhinasta ja Djurgårdenin mahtavista piknikpuitteista, en ole enää lainkaan varma Helsingin ylivoimasta.

Miten voitaisiin ratkaista kahden pääkaupungin keskinäinen paremmuus? Vertailemalla kaupunkeja – ei kovin vakavahenkisesti – muutamilla tärkeillä osa-alueilla, tietenkin.

Ilmapiiri. Helsinki (ja suuri osa Suomesta) on kehittynyt viimeisen vuosikymmenen aikana kansainvälisempään, avoimempaan ja rennompaan suuntaan, mutta silti kyseisissä asioissa on vielä tekemistä. Tukholmassa ihmiset hymyilevät enemmän kuin Helsingissä. Päin kävellessä pyydetään anteeksi. Jos katseet kohtaavat, katse ei käänny kadun asvalttiin, vaan suupielet kääntyvät hymyyn.

Tilanne Tukholmalle 1–0.

Saunakulttuuri. Suomalaiseen saunomiseen ja kunnon löylyihin tottuneesta tuntuu oudolta istua lauteilla ilman tietoakaan löylyämpäristä ja -kauhasta.

Helsinki tasoittaa, tilanne 1–1.

Loppukesän ja alkusyksyn illat. Niin Helsinki kuin Tukholmakin ovat kauneimmillaan edellä mainittuina ajankohtina. Hämärtyvien iltojen kajo, hiljalleen syttyvät katuvalot ja valomainokset saavat hengen salpautumaan. Helsingissä Linnanmäen välkkyvät valot näyttävät upeilta pimenevissä illoissa, Tukholmassa Gröna Lundin valot samoin. Tukholmasta löytyy monia upeita paikkoja, joissa katsella kaupunkia, mutta niin löytyy Helsingistäkin.

Piste molemmille, tilanne 2–2.

Koirakulttuuri. Helsingissä, ja Suomessa yleensäkin, koirat tuntuvat olevan monien mielestä pahinta mitä on olemassa. Koiran kanssa ei saa mennä kauppaan. Jos ottaa koiran mukaan bussiin tai junaan, paheksuvien katseiden ja tuhahdusten määrä on valtava. Tukholmassa asiat ovat toisin. Koirat kulkevat mukana kaupoissa ja melkein missä vaan. Koirat kulkevat vapaana (kyllä, vapaana!) isäntiensä ja emäntiensä seurana esimerkiksi keskellä Sergelin toria. Tukholmassa koirat tuntuvat haukkuvankin paljon vähemmän kuin Helsingissä.

Selkeä piste Tukholmalle. Tilanne 3–2.

Keikkakulttuuri. Tukholmassa bändien soittoajat keikkapaikoissa ovat inhimillisiä. Kun Helsingissä soittoajaksi ilmoitetaan iltakymmenen, orkesteri astuu lavalle usein lähempänä puoltayötä. Tämä siksi, jotta a) bändi saisi mahdollisimman paljon yleisöä, ja b) jotta järjestävä taho eli ravintola saisi paikalle mahdollisimman paljon rahojansa baaritiskille virvokkeita vastaan jättävää väkeä. Tukholmassa aikataulut pitävät kutinsa. Etenkin arkisin on huomattavasti mukavampi mennä katsomaan keikkaa, kun tietää pääsevänsä ihmisten aikoihin kotiin, koska seuraava päivä on työpäivä.

Tukholma ottaa etumatkaa, tilanne jo 4–2.

Kevyen liikenteen väylät. Helsingin keskustassa pyöräilijät ovat aggressiivista väkeä. Jos satut astumaan jalallasi pyöräkaistalle niin, että pyöräilijä joutuu väistämään sinua, voi sitä kirosanojen ja murhaavien katseiden määrää. Onneksi tilanne on parempi keskustan ulkopuolella. Kävelijät ja pyöräilijät kulkevat sulassa sovussa. Tukholmassa tilanne on pahempi. Pyöräilijät yrittävät paikoin jyrätä jalankulkijoiden yli, pienet olkapäätörmäykset ovat osa arkea.

Helsinki kaventaa tilanteeksi 4–3.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: trendikkyys. Miesnäkökulmasta, luonnollisesti. Tukholmassa kuljetaan trendien aallonharjalla. Helsinki ei kuitenkaan jää ainakaan pahasti jälkeen.
Molemmissa kaupungeissa voi havaita ihailtavaa kollektiivisuutta. Kun yhdellä miehellä on ruutupaita, pian kaikilla muillakin on. Kun yksi henkilö päättää kasvattaa ironiset viikset ja kammata hiuksensa geelillä taaksepäin, näin tekee pian myös joka toinen helsinkiläis- ja tukholmalaismies. Joitain vuosia sitten Tukholmassa oli muodikasta roikottaa järjestelmäkameraa kaulassa – ei kuvaustarkoituksessa, vaan siksi, että se näytti ”coolilta”.

Hieman hillitymmän trendikkyytensä ansiosta Helsinki tasoittaa tilanteen viime hetkillä 4–4:ään. On edessä jatkoaika.

Koska Mats Sundin on lopettanut pelaajauransa eikä tee jatkoajan viimeisellä sekunnilla onnekasta voittomaalia, tilanne jää voimaan. Jääkiekosta ei tällä kertaa tämän enempää.

Helsinki vastaan Tukholma, lopputulos 4–4. Molempi parempi.