Sään pakottamana työskentelen tätä kirjoittaessani kotona. Washingtonin alueella satoi lunta ja liikennekaaoksen estämiseksi julkiset virastot ja koulut on suljettu, mukaan lukien Maailmanpankin pääkonttori. Suomalaista tietysti hiukan huvittaa, että muutama sentti lunta saa kaupungin sekaisin. Koululaiset ovat riemuissaan, eikä villasukkapäivä itsellekään hullumpi idea ole.

Kyse on tietysti siitä, millaiseen säähän ollaan varauduttu. Suomessa meidän on ollut pakko varautua pitkiin ja lumisiin talviin, täällä leudommassa ilmastossa aurauskalustoon ja talvirenkaisiin ei ole investoitu.

Varautuminen on kuitenkin käynyt viime vuosina kaikkialla aiempaa vaikeammaksi, kun ilmastonmuutoksen vuoksi äärimmäiset sääilmiöt ovat yleisempiä.

Suomessakin kovat myrskyt ovat saaneet aikaan tuhoa ja osoittaneet, että luonnon voima voi yllättää myös varautuneen.

Vielä paljon vakavampaa tuhoa sääilmiöt saavat aikaan kehitysmaissa, joissa mahdollisuudet varautua ja suojautua ovat usein heikommat.

Viime aikojen julmin esimerkki on tietysti Filippiinien hirmumyrsky Yolanda marraskuun alussa. Yksi tuntemamme historian voimakkaimmista myrskyistä runteli Filippiinien köyhiä alueita 16 tunnin ajan.  Yli 13 miljoonan ihmisen elinympäristö oli huippunopeudella puhaltaneen tuulen ja tulvan jäljiltä palasina. Olemme kaikki nähneet uutiskuvia kuolemasta, tuhosta ja hädästä tuolla alueella.

Maailmanpankki on ollut heti katastrofin jälkeen mukana arvioimassa tuhoja ja jälleenrakennustarpeita. Olemme nopeasti pystyneet järjestämään rahoitusta jälleenrakennuksen käynnistämiseen. Johtokunta hyväksyi viime viikolla 500 miljoonan dollarin lainan, jolla tuetaan välitöntä jälleenrakentamista. Tehtävää on paljon, sillä korjattavana ovat sekä julkinen infrastruktuuri että ihmisten kodit. Myös pienyritysten toiminta on lamaantunut.

Heti Filippiinien hirmumyrskyn jälkeen maailman maat kokoontuivat jälleen kerran neuvottelemaan ilmastonmuutoksen torjunnasta, tällä kertaa Varsovassa. On surullista, että toimenpiteistä sopiminen vie niin kauan, kun meidän pitäisi toimia välittömästi.

Ilokseni olen täällä Maailmanpankissa huomannut, että monet kehitysmaat kiinnittävät nykyään paljon huomiota ilmastokysymyksiin. Vaikka poliittisissa neuvotteluissa eteneminen on hidasta, näyttää käytännön tasolla tapahtuvan paljon. Esimerkiksi Kiinassa Maailmanpankin yhteistyö keskittyy paljolti ympäristön ja ilmaston kannalta kestävien ratkaisujen edistämiseen.

Monissa maissa rahoitamme uusiutuvan energian investointeja, energiatehokkuuden parantamista tai vaikka ilmastokestävää maataloutta.

Laitan toivoni siihen, että käytännön toimenpiteet kantavat hedelmää ja vähitellen myös maiden välllä poliittinen keskustelu helpottuu. Ilmasto vaikuttaa kaikkien elämään – kuten tästä lumipäivästä itsekin huomaan – mutta köyhimpien maiden ja ihmisten kokemukset ovat tässäkin asiassa vakavimmat.